Pullopostia Seitsemän Meren Takaa

Pikkujoululahja

2011-12-03T18:30:00.008+01:00

Ostin itselleni pikkujoululahjaksi kaksi pientä pakettia. Ystävälläni on sisustusliike ja aina siellä käydessäni olen kuolannut noiden Donna Wilsonin pöllökuppien perään. Viime viikolla olin liikkeessä pop-up -kaupan avajaisissa ja siellä ihastuin tuohon Normann Copenhagenin keittiöpyyhekuosiseen astiasarjaan.

Tänään pakotin itseni liikkeelle sohvan pohjalta, tarkoituksena hakea kupit uuteen kotiin. Maksuhetkellä huomasin, että olin unohtanut lompakon kotiin. Onneksi kaveri lupasi että voin käydä maksamassa joskus toiste. Samalla kariutui myös suunnitelma kierroksesta aasiasupermarketissa, sillä valitettavasti en ole kaveriväleissä kaupan kiinalaisten tätien kanssa.

Kuvasta huomaa että olisi ehkä aika siivota pöytää...koittakaa nyt kestää tuo tahra.

glögi ja kudin

2011-11-24T19:43:00.003+01:00

Olemme jo ottaneet blogissa esille kynttilät ja kirjat, tässä siis loput marraskuun k-kirjaimet: glögi ja kutominen. Kudon aina omasta päästä ja vapaalla kädellä, ja siinä on se huono puoli että harvoin pääsee alusta loppuun purkamatta. Nämänkin ranteenlämmittimet olivat jo melkein valmiit kun jouduin toteamaan että niistä tulee liian löysät. Keksin sentään ovelasti kutoa niitä yhtä aikaa lankakerän molemmista päistä ettei tarvitse arvuutella milloin ensimmäinen on sen mittainen että toiseen riittää yhtä paljon lankaa.

Täällä on nyt kiitospäivänpaussi koulusta, eli toivottavasti kutomiseen jää vähän normaalia enemmän aikaa. Ehdin jo aloittaa loman hyvin soittamalla aamupäivällä molemmille omille mummeille seitsemän meren taakse.

Lauma kasvaa

2011-11-23T15:30:00.000+01:00

Kolmen kynttilänjalan kaveriksi löytyi kirpparilta nuo kaksi suurinta. Pariton lukumäärä luo kuulemma hyvän feng shuin tai jotain sinne päin, joten harmoniassa ollaan edelleen. Kuten huomaatte, olisi taas kynttilänhakureissun aika. Jospa menisi Ikeaan ja hakisi samalla pöntöllisen glögiä.

Kirjakerho

2011-11-20T16:09:00.004+01:00

Kaikille fiilistelijöille ja muille henkisille ja fyysisille mummoille lienee tuttu tämä lause: syysiltojen hämärtyessä tekee mieli käpertyä viltin alle lämpimään ja sytytellä kynttilöitä. Me emme jää Pekkaa pahemmaksi! Koska Sari ehti jo kynttilöistä juttelemaankin, annan minä puolestani teille sohvallekäpertymislukuvinkin.

Dimitri Verhulst on Belgian tämänhetkinen kirjailijasensaatio, jonka romaani De helaasheid der dingen on keikkunut bestsellerlistoilla ties kuinka kauan ja josta on ehditty vääntää jo elokuvakin. Mietin pitkään että ostaisinko kirjan ranskan- vai hollanninkielisen version, sillä luen molempia kieliä lähes yhtä sujuvasti. Ranska vei kuitenkin voiton koska löysin sen alkuperäisversiota näppärämmin lähikirjakaupastani. La Mertitude des choses alkaa aika lupaavasti:

C'est vrai que ma tante Rosie était une femme d'une rare beauté et qu'un grand prestige était attaché au fait d'avoir couché avec elle.

Lyhyesti, kirja kertoo lievästi sanottuna omintakeisesta perheestä, johon kuuluu isoäiti, isä, lauma setiä ja pikku Dimitri. Perheen miesten kiinnostuksenkohteita ovat olut ja pyöräily. Mustaa huumoria parhaaseen belgialaiseen tapaan.

Tässä vielä silmäniloksi kapteeni haddockmainen miehenturjake.

De helaasheid der dingen on muuten käännetty suomeksikin, joten käykääpä kurkkaamassa lähimmän jälleenmyyjänne luota. Belgialaisia kirjailijoita ei valitettavasti hirveästi tunneta Suomessa. Verhulstin lisäksi voin suositella Amélie Nothombia, joka on myöskin tummemmaan kerronnan mestari ja jonka kirjoja löytyy myös suomenkielisinä käännöksinä.

Kerta kiellon päälle

2011-11-19T20:27:00.009+01:00

Syystuulen tuiverrusta

Off the beaten path

Kuningattaren lomalinnassa nauttimassa järkälemäistä sitruunavoitäytekakkua

Niin hyvää, niin petollista

Skotlannin parhaat vielä neljässä kuvassa. Taivaallisen raikas syysilma aurinkoineen, vaellus luonnon helmassa, jättimäiset voita ja rasvaa tirsuneet ruoka-annokset ja skottiviskiä kokiksella ja ilman.

Mutta voi ja oi, Skotlannin-reissun parhaat otokset löytyisivät matkakumppanin kamerasta. Siellä halaillaan Arthur's Seatia, seistään tuiverruksessa linnanneitona, sovitellaan hassuja hattuja, loikitaan kittanassa hameessa teiniyökerhossa ja vaelletaan ylämaan yössä köyhän naisen Sean Conneryn kannettavana. Kaikki nämä kauniit hetket ovat kirjaimellisesti vain muistoja, sillä matkakumppani kuumaverisenä poikana päätti riisua takkinsa aamuyötaksissa ja jättää sen lojumaan ajoneuvon lattialle - ja samalla meni kamera kuvineen, vaikka raportoimme menetyksen seuraavana päivänä paikallispoliisille. Sniff.

Onpahan ainakin syy uusia reissu mahdollisimman pian, jotta voimme rekonstruoida nuo herkät hetket.

marokkolaisia astioita ja muuta pohjois-afrikkaa

2011-11-19T14:59:00.006+01:00

Ostin kesällä pihakirppikseltä tähän sarjaan kuuluvan kulhon, ja pari viikkoa sitten törmäsin kirpparilla isompaan satsiin samaa sarjaa. Pohjassa lukee hand-painted ja made in america, mutta mielestäni ne ovat kovin marokkolaisvaikutteisia.

Tämä kaikki saattoi saada alkunsa siitä kun ostin kesällä divarista Moroccan interiors -kirjan jonka sinisiä mosaiikkeja olen siitä asti ihastellut. Tällä viikolla löysin tämän blogin jossa suomalaismuslimi kuvaa Tunisiaa huikaisevan kauniisti. Eilen mies haki kirjastosta Cairo Time -elokuvan, mutta emme saaneet katsottua sitä teknisistä ongelmista johtuen.

Tuleeko tälle Pohjois-Afrikkaihastukselle loppua ollenkaan?

Ylämailla

2011-11-16T22:01:00.004+01:00

Luulenpa että olen löytänyt uuden henkisen kotini.

Viikonloppu hurahti Skotlannissa. En tajunnut miten paljon olen ollut maisemanvaihdoksen tarpeessa ennen kuin istuin pehmeällä nurmella reipashenkisen vaelluksen jälkeen, hymyillen korvasta korvaan ja toistellen matkakumppanilleni jotta "tämä se on vasta elämää".

Kalliokiipeilyn lisäksi matkaohjelmaamme kuului kasino, japanilaista ja intialaista ruokaa, skotlantilainen aamiainen (rasvaa rasvan päällä), paikallisbussiretki, käyskentelyä ja kohtaamisia ystävällisten - joskin vaikeasti ymmärrettävien - paikallisten kanssa. Opinpa senkin, että oikea Wiski on vallan herkullinen juoma. Kaiken tämän ehtii tehdä 72 tunnissa, jos ei nuku välillä laisinkaan.

Kiitos kuuluu myös ihanalle matkakumppanille, joka tykkäsi samoista aktiviteeteista, osasi lukea karttaa ja vippasi viitosen oman matkakassan ehdyttyä.

kynttiläkauden avajaiset

2011-11-09T03:28:00.002+01:00

Tänään olen tehnyt kaiken kynttilänvalossa koulun jälkeen: juonut (myöhäiset) iltapäiväteet pihalla pimenevässä illassa, lusikoinut sipulikeitot mahaan, kylvettänyt lapsen, käynyt suihkussa, joogannut, ja tehnyt vähän töitäkin.

Marraskuu on ollut poikkeuksellisen lämmin, mutta torstain sääkuvakkeessa näkyy lumihiutaleita. Lupailevat vain?

P.S. vielä ei yhtään haise kärähtänyt kissankarva, koputetaan puuta.

Hätä keinot keksii

2011-11-06T11:16:00.006+01:00

Sain suosikkitalvitakkini lahjaksi rakkaalta ystävältäni vuonna 2008. Kirpparilta alihintaan löytynyt designertakki palveli minua uskollisesti, kunnes se joutui polkupyöräonnettomuuteen. Istuessani pyörän tarakalla, jäi takin helma pinnojen väliin ja kankaaseen kammottavan ruma öljytahra. Kevään tullessa päätin viedä vaatteen erikoispesulaan puhdistettavaksi, mutta kaikki ei sujunutkaan niin kuin piti. Pesun jälkeen takkini öljytahra oli kyllä poissa, mutta synteettisestä materiaalista tehdystä hupusta ja kyynärpääpaikoista lähti väri ja lopputulos on aivan hirveä. Kaiken huipuksi en saanut "käsittelystä" edes alennusta!

Viime syksynä ilmojen viiletessä vein takin kangasvärjäämöön, jossa viikon pohdinnan jälkeen todettiin, ettei takkia pysty värjäämään. Näin ollen viime talvena - joka oli muuten kylmin vuosikymmeniin - jouduin ostamaan paniikissa hätävara-armeijatakin koska olisin muuten kuollut keuhkokuumeeseen tai jäätynyt kuoliaaksi. Kyselin ompelimoilta paljonko kangaspaikkojen uudelleenompelu maksaisi, mutta vastaukset olivat pelottavia kolminumeroisia lukuja ja kankaat olisi pitänyt hankkia itse. Kangaskaupassa ei taas edes tunnettu materiaalia, jolla huppu oli päällystetty.

Kaiken tämän juoksentelun ja vaivannäön jälkeen päätin ottaa ohjat omiin käsiini. Ostin rautakaupasta kirkkaanoranssia spraymaalia ja suihkuttelin sitä ronskisti sanomalehtisabluunan avulla pilaantuneiden kohtien yli. Ja uskokaa ja älkää, lopputulos on täysin samannäköinen kuin ennen pesulaa.

Joku voi miettiä että miksi nähdä näin paljon vaivaa yhden vaatteen takia. Takkini on kuitenkin todella lämmin, täysin istuva ranskalainen designer-vaate, unohtamatta että sen tunnearvo on mittaamaton. Kunnolliset, paksusta villakankaasta tehdyt takit ovat kyllä ylimääräisen hoivan ja rakkauden arvoisia. Nyt saa talvi tulla.

Naisemme maailmalla

2011-10-26T15:42:00.003+02:00

Glamourikas jet set -elämä on jatkunut vähän liiankin pitkään. Verkostoitumisillalliset, hotelliyöt ja vieraiden emännöiminen näkyy paitsi jonkinlaisina työtuloksina, niin erityisesti harmahtavana ihona, kiristävinä vaatteina ja 24/7 -väsymyksenä. En ole varmaan koskaan elämässäni ollut näin iloinen marraskuun saapumisesta. Luvassa ei ole yhtään työmatkaa eikä paljon muutakaan. Ihanaa! Joulukuussa voisi jo harkita uudelleenaktivoitumista ja kotoa poistumista.

Kuvituksena hotellissa MTV:tä katsoessa nautittu tulinen curryateria. Nom nom.

Florida 2 – Ybor

2011-10-19T06:09:00.001+02:00

Floridan Tamba Bay on vähän likainen, rujo ja vaarallinenkin. Detroit jossa kuitenkin vielä asukkaita?

Vaihdoimme jopa majapaikkaa arvelluttavan korttelin takia, emmekä lyhyellä reissulla löytäneet varsinaisesti mitään kovin kivaa aluetta tästä kaupungista. Tampan sisällä on kuitenkin mielenkiintoinen kuubalaiskaupunki, Ybor city, josta voi ostaa Kuubalaisia sikareita (kauppasaarto kieltää niiden maahantuonnin, mutta täällä niitä tehdään paikanpäällä). Se pieni alue joka matkaoppaan mukaan oli turvallista seutua oli sekoitus New Orleansin Bourbon Streetiä ja Amsterdamin hämyisempiä osia, ja varmasti lyömätön illanviettovalinta. Jos oltaisiin matkustettu ilman lasta oltaisiin varmasti palattu tänne auringon laskettua, mutta nyt kävimme vain maanantaiaamuna katselemassa viikonlopusta hitaasti heräileviä katuja, ja nauttimassa etelävaltiolaisen lounaan.

Florida 1 – hiekkarannat

2011-10-18T06:05:00.001+02:00

Vietimme pikaisen syysloman ystavien häissä Floridassa, ja koitimme ympätä reissuun vähän turisteeraamista. Floridan itärannikolla ei ihan hirveästi ole muita nähtävyyksiä kuin hiekkarannat, mikä sopii oikeastaan ihan hyvin syyslomalaisille. Hiekka on valkoista, vesi suolaista ja aurinko kuumottavaa. Viimeisestä johtuen kaikki perheenjäsenet saivat tämän vuoden ensimmäiset ja todennäköisesti ainoat auringonpolttamat lokakuussa. Vaikka alligaattorit pysyivät pettymyksekseni piilossa, näimme sentään luonnonvaraisen kilpikonnan, venettä seuraavan delfiiniparven ja paljon mangrovesuota.

Häpeämättömästi

2011-10-08T11:13:00.002+02:00

Heikkouteni ovat ökypaperille painetut aikakauslehdet. Käväisin männäviikolla Pariisissa ja nappasin tietenkin asemalta mukaan kasan ranskalaisia muotilehtiä (ne ovat halvempia kuin meillä). Töistä saan mukaan kotimaisia lifestyle- ja designlehtiä jotka paitsi inspiroivat, myös opettavat paikallisista suunnittelijoista ja trendeistä.

Suurin suosikkini on kuitenkin COS-vaateketjun ilmaislehti, jossa ei esitellä pelkästään tulevan kauden kokoelmaa vaan myös taiteilijoita, galleristeja, muotoilijoita, tanssijoita... Yhdessä numerossa haastateltiin muiden muassa Central Saint Martinsin notoorista muotilinjan professoria Louise Wilsonia ja julkkisbalettitanssija Benjamin Millepiediä. Molempien haastattelujen ydin oli sama: luovilla aloilla kaikki liittyy kaikkeen. Tanssiteokseen liittyy musiikki, liike, muoti, valaistus, muotoilu, kuvataide. Muoti ei synny vaatepakkatyhjiössä. Tämän asian koitan aina muistaa myös omassa työssäni. Kaikki voi inspiroida, vaikka jokin ala kiinnostaisikin toista enemmän.

Suuri hömppäleffasuosikkini on The Devil Wears Prada, vaikka joka kerta sen viesti ärsyttääkin: jos ihmistä kiinnostaa muoti ja trendit, on hän muka automaattisesti hepsankekka tyhjäpää. Höpsis, sanon minä: tyyli on köyhän perusoikeus - tyyliä on kaikkialla!

fiinit juhlat

2011-09-30T15:56:00.004+02:00

Syyskuu päättyy vähän vähemmän tahmeasti sillä lennahdämme viikonlopuksi Kanadaan kahden päivän sukujuhliin.

Matkalaukkuun laitan hienoimmat mekot ja korkeimmat korot, eli tiedossa on piristävää vaihtelua hippimäisiin koti/kouluvaatteisiin (ja ihan vain pientä päänvaivaa siitä miten lapselle saa riittävän monta siistiä juhlavaatekertaa mukaan). Viikonlopun pukuetiketistä antaa osviittaa se että sunnuntaina ohjelmassa on jumalanpalvelus Celine Dionin vihkikirkossa.

Sää sen sijaan on samanlainen rajan molemmilla puolilla eli kylmä ja sateinen, eli ehkä pakkaan laukkuun lisäksi kumpparit meille ja miehelle kalossit.

tahmea syys

2011-09-23T15:34:00.003+02:00

Jatketaan samassa värimaailmassa kuin Meï alla.

Kulho ja kuppi löytyivät eilen nopealta kirpparikierrokselta.

Syyskuu etenee kaikkiaan vähän tahmeasti.

Luulin että takana näkyvissä ruusuoliivi-kivituikuissa oli valmistusvirhe koska ne ovat aina vaan vaaleanpunaiset, mutta viime lauantaina puolenyön jälkeen elokuvaruudun (Kuuma tanssi) kelmeässä valossa ne olivat täydellisen vihreät.

Löhöilyn optimointia

2011-09-17T09:06:00.000+02:00

Työpöytäni vallannut ompelukone pääsi taas tositoimiin, kun Ikean alelaarista löytyi pari metriä tukevaa puuvillakangasta. (En tosin ikinä tee töitä pöydän ääressä, joten kone saa olla tuossa koko ajan.) Sohvatyynyt osaa kaikkein ompelurajoitteisinkin tehdä, joten nämä syntyivät varttitunnissa. Mielestäni sohvalla tulee maata eikä istua, joten tyynyt ovat pään mukavuutta silmällä pitäen jättikokoiset. Ryppyisyydestä voi päätellä, että päänaluset on testattu ja hyväksi havaittu.

Kameran linssi kaipaisi näköjään puhdistusta...siristelkää vaikka silmiä jos täplät ahdistavat

Parasta juuri nyt

2011-09-16T17:50:00.000+02:00

Viikunoita saa nyt torilta hullun halvalla ja ne ovatkin superherkkuani. Muistan edelleen missä maistoin ensimmäistä kertaa viikunoita, se oli Ljubljanassa kesällä 2002. Niin mehukkaisiin ja herkullisiin yksilöihin en olekaan sen jälkeen törmännyt, mutta etsintä jatkuu.

munaa

2011-09-16T14:41:00.005+02:00

Sanoin jossain vaiheessa että täältä ei löydy munakuppeja kirpparilta, mutta nyt joudun pyörtämään pahat sanani.

Ja millaisia munakuppeja! Maatuskojen ystävää ilahduttaa aina asiat joiden sisältä aukeaa jotain muuta.

Tekin olette varmasti aina kolmenminuutinmunaa syödessänne miettineet mitä niille kannen kuorille pitää tehdä.
Laittaa lautaselle? (Mutta siinä voi olla vielä muuta aamupalaa, esimerkiksi hedelmiä!)
Kasata pöydälle? (Miten moukkamaista!)

Täydellisesti suunniteltu tuote. Munanautintoni parani juuri noin 75%.

Sähköistä

2011-09-13T20:59:00.004+02:00

Piti esitellä männäviikon kirpputorilöytö, pirtsakan oranssi - ja toimiva! - minituuletin 70-luvulta. Kesä on tosin ollut niin viileä, että sille tuskin löytyy käyttöä tämän vuoden puolella. Mutta hieno se on silti, ja säästyypähän sekin sähkö.

Sähkönsäästämisestä puheenollen, Sari mietiskeli lämminvesivaraajan sammuttelun hyötyjä ja haittoja. Itselläni on varaaja keittiössä, joten sen säätely on idioottihelppoa. Lukuunottamatta aivan kylmintä aikaa marraskuusta helmikuuhun pidän varaajaa päällä ainoastaan suihkun ja tiskauksen aikana. (Minulla on siis kaasulämmitys, joka toimii varaajan kautta.) Sammuttamiseen tottuu nopeasti ja säästö on todella tuntuva: kaasu- ja sähkölasku on pienentynyt pienen napinpainalluksen ansiosta 470 euroa vuodessa.

En tosin tiedä, että olisinko näin ahkera jos varaajaa pitäisi kömpiä säätämään kellariin/muuhun vaikeakulkuiseen paikkaan...

arki

2011-09-09T14:53:00.003+02:00

Kesällä oli välillä aikaa kattaa kaunis aamupala ja syödä se puutarhassa villinä rehottavien rikkaruohojen katveessa.

Nyt arjen iskettyä naamaan kuin märkä rätti aamut näyttävät tältä.

Syksyn projekteihin kuuluu jumppapallon löytäminen toimistotuoliksi (ei varmaan ole vaikeaa, niitä on varmaan kaikilla nurkat täynnä turhanpantteina) ja yleinen nuukuus, esimerkiksi kodin energiankulutuksen vähentämisenä.

Päätin kokeilla selvitäänkö me niin että arkisin laitetaan lämminvesivaraaja päälle vain muutamaksi tunniksi illallisen jälkeen, sen verran siis että kaikki ehtivät käydä iltapesulla ja voi pestä mahdolliset astiat koneessa. Naapurinmies on sitä mieltä että idea on erinomainen, meillä asuva mies taas sitä mieltä että säästö on niin pieni että tämä on naurettavaa pelleilyä.

loppukesän ruotsalaiset

2011-08-30T01:39:00.002+02:00

Loppukesäsän helteet saa retkahtamaan ruotsalaisiin. Viime kesänä tilasin länsinaapureiden alesta sandaalit, ja nyt kaksi mekkoa Gudrun Sjödeniltä. Hurjassa nuoruudessa loppukesän alennetut ruotsalaiset löytyivät henkkamaukasta, eli jotain kehitystä on kai tapahtunut, ilmeisesti sekä palkkapussin että ekologisen kuluttamisen suhteen.

Uudenkarheassa mekossa on hyvä miettiä ryhtyisikö sitä vuoden ostolakkoon. Se kuulostaa nykyään niin trendikkäältä vaihtoehdolta että mietin vähän että onkohan siinä edes mitään haastetta. Koska yhdeksän kymmenestä vaatekappaleesta tulee nykyään kirpparilta ostolakosta tuskin edes tulisi mainittavaa säästöä, mutta aikaa siinä kyllä säästäisi. Ja aikahan oli rahaa vai miten se nyt meni.

Ei se tyhmä ole joka myy

2011-08-29T13:21:00.000+02:00

(kuva koitettu ottaa salamyhkäisesti myyjän huomaamatta)

Pieni tunnelmapala edellisviikon kirpputorireissulta. Kuten kuvasta näkyy, katukirppiksiltä voi löytää ihan mitä vaan. Vaikka kierrätysaatteen kannattaja olenkin, tämän tuoteryhmän tarvikkeita en välttämättä tahtoisi ostaa käytettynä.

Nojatuolimatkailua

2011-08-28T17:19:00.003+02:00

Suosikkikirjakauppani on hiljainen ja pölyinen ja siellä on monta pientä huonetta täynnä käytettyjä kirjoja. Takapihalla on vehreä puutarha ja kahviakin voi saada jos on kiltisti. Kaupassa on erityisen hyvä englanninkielinen osasto, josta olen tehnyt parilla eurolla monta mainiota löytöä.

Viimeisin ostos oli niin hyvä etten malttanut odottaa työpäivien loppumista jotta pääsin taas uuden kappaleen kimppuun. Tom Wolfen The Bonfire of the Vanities on kasariklassikko josta olen kuullut paljon vuosien aikana, mutta jostain syystä aina ajattelin etten siitä pitäisi. Väärässä olin, tiiliskivimäinen opus on jännittävä, hauska, erinomaisesti kirjoitettu satiiri New Yorkista ja sen asukkaista. En pilaa kirjaa niille jotka eivät sitä vielä tunne, mutta suosittelen lämpimästi erityisesti kaikille kieli-ihmisille ja sosiologiasta kiinnostuneille. En tiedä millainen kirjan suomenkielinen käännös on, mutta nostan hattua sille joka pystyy moiseen urakkaan. Sen verran railakkaasti Wolfe käyttää englannin eri murre- ja aksenttieroja kerronnassa hyväkseen.

Voisikohan Sari lähettää mulle Jenkeistä Twinkiesejä kirjanlukusyömiseksi jotta pääsisin lähemmäs oikeaa amerikkatunnelmaa?

viikonlopun hempeät

2011-08-20T22:39:00.007+02:00

Kävin aamulla torilla ja ostin sieltä (tai no lehti on ruokakaupasta) aineettomia viikonloppuostoksia.

Aloin myös miettiä puutarhan ensi vuoden kohtaloa. Mitäs sanoisitte syötävästä puutarhasta? Vielä ehtisi taimitarhan loppuunmyyntiin hakemaan pensasmustikkaa ja viinimarjaa... Täällä tulee talvi sen verran myöhemmin että ne varmaan vielä ehtisivät tehdä juuretkin ennen hallaa.

Lehdestä opin esimerksi että kotipuutarhan antimiin käytetään vähemmän kasteluvettä kuin kaupallisten vihannesten kasvattamiseen. Lisäksi jatkuvaa maailman tuskaa poteva hipillä on kesäisin aikaa tyhjentää lapsen kylpyvesi kasvimaalle, tietysti ensin kylvettyään siinä itsekin. Win win win - situation?

Sekä kukkien että kynttilöiden väri-inspiraatio tuli HUVIlassa-blogin väreistä.

Sieltä (ja täältäkin) olen lukenut muunmuassa juttuja luonnollisesta hiustenhoidosta, ja harkitsen nyt vakavasti palashampoon kokeilemista.

pehmeä lasku arkeen?

2011-08-18T16:09:00.011+02:00

Lempeä loppukesä on käsillä, ja koitan kesähommia loppuunsaattaessa miettiä miten pehmeä lasku syksyyn ja arkeen onnistuisi.

Yksi päivä kirjoitin oikein ylös listaa asioista jotka auttaisivat:
- lopetettava facebookissa roikkuminen
- ei saa lukea mitään kommentteja mistään (varsinkaan hesarin nettisivuilta, niistä ei tule kuin kiukku ja epätoivo)
- aamujoogaa aamuisin
- sen lisäksi vartti normijoogaa kerran päivässä
- taukoja työpäivään ei-ruudun-edessä
- opettaa lapsi nukkumaan omassa sängyssään tämän kuun aikana

Kaikki hyvät päätökset ovat vielä ihan retuperällä, mutta jos nyt heti alkaisi? (tänään jo aamujoogasin pari minuuttia, enkä käynyt facebookissa kuin kerran!)

p.s. olen väärällä koneella, siksi hassu fontti

p.p.s. eikö olekin modernia valittaa sosiaalisessa mediassa siitä että kuluttaa liikaa aikaa sosiaalisessa mediassa?

Metsään meni

2011-08-15T21:34:00.006+02:00

Joka väittää että Brysselissä ei ole luontoa tai vihreää, puhuu höpöjä tai ei ole koskaan avannut silmiään. Lyhyt luikaus pyörällä, ja hop, ollaan keskellä metsää, jota riittää moneen suuntaan. Reittejä on monenlaisia, hevosia ja muita kavereita tulee vastaan ja muut pyöräilijät moikkailee iloisesti vastaantullessaan.

Tehtiin piknikki lammen rannalle, syötiin eväitä, nähtiin rotkoja ja uusia paikkoja. Paras elämän yhtälö onkin urbaania ja maalaismeininkiä sopivassa suhteessa.

Nyhjää tyhjästä

2011-08-14T21:07:00.006+02:00

Ehdin viimeksi ruokaostoksille joskus viime viikon puolella. Majoitin muutaman päivän vierasta, jonka kanssa nautittiin lähinnä nestemäistä ravintoa oluen muodossa sekä satunnaisia juustokimpaleita, ja muut illallisajat tulivat vietettyä kodin ulkopuolella. Tänään kaavin kaapin perukoilta kokoon minisalaatin. Kaksi tomaattia, iso kasa kidneypapuja ja tuoretta korianteria, päälle ripaus himalajasuolaa, viinietikkaa ja oliiviöljyä. Mmm.

Huomenna on kyllä pakko mennä torille, sillä jääkaapista löytyy ainoastaan kaksi homeista punajuurta, kaksi tölkkiä olutta ja pala inkiväärä. Noista ei parhaalla tahdollakaan taiota ateriaa kokoon.

Luvassa on myös pyöräretki valtavalle kirpparille vauraan väen alueella, sieltä tekee aina laadukkaimmat ja hyväkuntoisimmat löydöt. Lähdemme liikkeelle jo aamuvarhain jotta saadaan napattua parhaat madot.

chicago 3

2011-08-07T15:05:00.000+02:00

Chicagon ehdottomasti kaunein rakennus on Carbide and Carbon building. Jugend-rakennus suunniteltiin kuvastamaan kaksikymmentäluvun kulta-aikaa, ja oli ensimmäiset 70 vuotta toimistorakennuksena ennen hotelliksi muuttumistaan.

Tornitalon innoituksena toimi shamppanjapullo: runko on yläosista tummanvihreää terracottaa, ja ylimmät kerrokset on päällystetty 24. karaatin kullalla. Auringossa kylpiessään rakennus näyttää juuri siltä kuin aukipoksautettu shamppanjapullo kuohuisi kullanväristä etikettiään pitkin alas vihreillle kyljille.

Mikäli en onnistu viettämään vanhoja päiviäni valkoisessa huvilassa saatan myös suostua asumaan kultaisessa shampanjapullossa.

chicago 2

2011-08-06T15:02:00.001+02:00

Kovan kädenväännön jälkeen sain vakuutettua miehen siitä että arkkitehtuuri-jokilaiva-ajelu olisi parempi investointi kuin "hop on-hop off"-turistibussiajelu. Onneksi pidin pintani siellä puolentoista tunnin jokilaiva-ajelulla kuultiin pienen arkkethtuuriluennon verran tietoa kaupungin rakennukista, ja elokuun väreilevän helteistä iltapäivää oli hyvä viettää veden päällä.

Tässä Bertrand Goldbergin Marina city-rakennus. Goldbergillä oli kaksi suunnitteluperiaatetta: 1) luonnossa ei ole suoria kulmia ja 2) kaikkien rakennusten pitäisi olla kaupunkeja kaupungin sisällä.

Kaikki ulkokulmat siis ovat pyöreitä ja julkisivu mukailee jokirantaa. Rakennuksen sisällä on asuntoja, liiketiloja, toimistoja, parkkihalli, päiväkoteja, kuntosali ja niin edelleen.

Arvatkaa on tämä kuva roomasta vai Chicagosta? (lippu ehkä antaa vähän osviittaa)

Vasemmalla oleva rakennus suunniteltiin kolmekymmentäluvulla, ja sen katolle vastaava arkkitehti suunnitteli valtavan pallon kuvastamaan suurinta ihmiskunnan voittoa ilmailun saralla: heliumkäyttöisen ilmalaivan keksimistä. Rakennus kupuineen nousi harjakorkeuteensa vuonna 1936, vuotta ennen Hindenburgin tuhoisaa ilmalaivaonnettomuutta.

chicago 1

2011-08-05T15:02:00.000+02:00

Käväistiin Chicagossa jossa ihastuin paikalliseen arkkitehtuuriin ja ymmärsin kaupunkisuunnttelun tärkeyden. Luulin ettei näin yksityiskohtaista rakennustaidetta löydy kuin Euroopasta mutta olihan ihana olla väärässä!

Kissanpäiviä

2011-08-04T09:52:00.008+02:00

(Kuvan kissa ei ole tehnyt pahojaan).

Viikonlopun dramaattisimmat hetket koettiin sunnuntaina, kun lähdin hakemaan kissaani hoidosta takaisin kotiin. Asunnossa ei odottanutkaan iloinen karvapalloni vaan punasilmäinen, oluelta haiseva kissanhoitaja, joka ei tiennyt missä hoidokki on. Paikan vakituinen kissa-asukki makasi onnellisena sohvalla eikä suostunut paljastamaan vieraan olinpaikkaa. Löimme huuruiset aivomme yhteen ja tarkistimme jopa uunin sisältä ja jääkaapista, mutta kissaa ei näkynyt. Silmissäni vilisi kauhukuvia tappajaketusta yliajoon - kissarassu on varmasti kappaleina jollain pimeällä kujalla!

Kissaeläimet olivat puuhanneet yön aikana muutakin dramaattista. Hoitopaikan alakerran naapurin diaboolinen katti oli jälleen kerran tupsahtanut ikkunasta sisään ja käyttänyt darraisen ystäväni sänkyä hiekkalaatikkonaan. Tuotokset olivat imeytyneet peittoihin ja patjoihin varsin tehokkaasti, joten kadonneen kissan ongelmaan haettiin ratkaisua parin tunnin pesulareissulla.

Sieltä päästyämme päästiin kattoterassille superlonipatjan pesuun. Aikani sitä onnetonta räpellystä seurattuani päätin soittaa äidille ja kysyä onko tässä järkee vai ei. Äitini lausui seitsemän kissan kokemuksella, että parempi lähteä Ikeaan patjakaupoille. Siinä vaiheessa dagen efter -olo, nälkä, ketutus ja kissahuoli olivat lakipisteessään - kun ihme tapahtui! Oma maukuni tunnisti katolta kantautuneet kireähköt äänet Ruokkivalle kädelle 1 ja 2 kuuluviksi ja aloitti hervottoman naukumisen. Paljastui, että kissa oli tippunut viereisen talon alakerran naapurin puutarhaan, jota ympäröi kaikkialta korkea muuri.

"Mene pelastamaan se!" rääkäisin, kissarassun moukuessa sydäntäsärkevästi. Mutta alakerran naapurit olivat lomamatkalla ja puutarhaan ei ollut pääsyä. Tilanteen pelastivat korttelin toisella puolella olevat, puutarhajuhlia viettävät naapurit jotka katoilla keikkumistamme seuratessa alkoivat tarkkailla tilannetta. Heidän pihansa kautta pääsi tikkaita pitkin kadonneen lampaan luo. Lievästi sanoen hölmö olo oli seisoskellessa keskellä perhekokoontumista naapurin sedän kiivetessä vieraaseen puutarhaan kynsivän ja räpiköivän kissaeläimen perässä. Myöhemmin selvisi, että yksi pelastusoperaatioon osallistuneista sedistä oli kaiken lisäksi entinen maajoukkueen jalkapalloilija.

Loppu hyvin, kaikki hyvin: häkeltynyt karvapallo löytyi ja tarrasi saman tien kaikin voimin paitaani. Seuraavana yö nukuttiin muovipusseilla vuoratulle puolimärällä patjalla, molempien kissojen hyristessä tyytyväisenä keskellä. Naapurin kakkaajakissaa odottaa julma kohtalo.

(Kuvassa kadonnut lammas.)

uutta vanhaa lasia

2011-08-02T21:01:00.006+02:00

kuva: scandinaviandesigncenter.com

Marimekon Sukat makkaralla-sarja on hauskasti muotoiltu ja iloisenvärinen, mutta Thaimaassa valmistettu lasi tuntuu ylihinnoiteltulta omalle pienelle budjetille.

Mutta ei se mitään kun kirpparilta löytyy samanhenkistä, ainakin yhtä kauniinväristä lasia sopuhintaan 60 ameriikan senttiä/lasi. Näihin mahtuu tuopillinen jäävettä, ja varmaan vielä vähän enemmän olutta.

Kesää odotellessa

2011-07-25T11:30:00.008+02:00

Rooman +40° hipovien lämpötilojen jälkeen paluu kotiin oli karu. Eiliselle sunnuntaikävelylle joutui varustautumaan kaulaliinalla, hrr! Näinpä myös Italiasta löytyneet gladiaattori-meets-60s-mod -sandaalit joutuvat odottelemaan sisätiloissa sopivia ulkoilukelejä. Mutta jos aurinko ei kerran paista, niin ainahan voi lakata kynnet keltaisiksi.

Sarin kauhuksi lisäotoksia ihanankarmeasta neonvärilenkkarikokoelmastani. Yllä: adidaksen rekordit 80-luvulta (ebay.de), alla: Le Coq Sportif'it samalta vuosikymmeneltä (toisen käden kauppa, Gent).

kylpyhuone

2011-07-24T21:05:00.004+02:00

Kuvia kylpyhuoneremontista!

Yllä lähtötilanne, tunkkaiset laventelinsiniset seinät jota eivät sopineen mitenkään alakerran seinien muihin väreihin (beigeä, valkoista ja haalean vihreää), eivätkä olleet hyvänväriset vaikka olisivatkin sopineet.

Alla kuvia valmiista projektista.

Oikeasti ajatus koko hommasta lähti siitä että halusin seinälle keramiikkalaattoja ja niiden taustaksi sopii tietysti valkoinen. Laatat piti hakea Montrealista asti liikkeestä joka maahantuo meksikolaisia käsinmaalattuja laattoja, mutta minkäs teit.

Tässä viimeisin loistoidea: kylpypöytä! Lapsi kokosi usein lelujaan kylpyammeen reunalle josta kaikki vesi valui lattialle, vaan eipä enää! Luulen että lauta oli kommuunilasten kesken leikin hylkäämä/unohtama, mutta koska poistin siitä kuusi ruosteista naulaa tein mielestäni lastensuojelutyötä enkä suinkaan vienyt pihan lapsilta ainoaa lelua.

P.S. Paavi (J-P, ei se nykyinen) pääsi yläkerran kylphyhuoneen seinälle jotka myöskin maalasin laventelista valkoisiksi. Siellä tosin on pilkullinen suihkuverho, kirjava räsymatto ja raidalliset kylpypyyhkeet, eli ei ihan yhtä askeettinen tunnelma kuin alhaalla. Vatikaanin yltäkylläisyyteen tottunut paavi lienee siellä paremmin elementissään kuin alakerran pelkistetyssä marokkolaiskylpylässä.

vanhaa hopeaa

2011-07-22T20:41:00.003+02:00

Ennen luin sisustuslehdistä miten kirppareilta löytää vanhoja hopeisia lusikoita ja muita ruokailuvälineitä, ja mietin aina että niin varmaan, eihän kukaan hopeaa pois heitä. (Täällä siis suurin osa kirppareista on voittoatekemättömiä hyväntekeväisyyskirppareita joille lahjoitetaan tavarat ja sitten kirppis hinnoittelee ne, eli siitä ei hyödy itse rahallisesti.)

Mutta kyllä ne tiesivät paremmin sillä täällä aika usein tosiaan törmää pöytähopeaan kirpputorilla. Sen tuntee metallisten ruokailuvälineiden joukosta siitä että se on tummaa ja likaisennäköistä.

Nämä kiillotin hammastahnalla leffaa katsoessa (Barney's version, suosittelen lämpimästi), mutta kuva vähän tummentaa niitä. Olen pitänyt pöytähopeoitani ihan arkikäytössä sillä aamu alkaa aina paremmin hopealusikka suussa.

p.s. Luulen että oikean puoleinen käyrälusikka on ensilusikka josta vauvan on helppo pitää itse kiinni. Suunnittelen antavani sen siskolle ja lankomiehelle jos heille siunaantuu jälkikasvua. Siinä olisi kaiverrettuna lapselle nimikin valmiina: "Ralph Jr."

Kiskoilla

2011-07-19T18:48:00.006+02:00

Viimeiset pari viikkoa olen harrastanut vanhan koulun matkailua (ei sentään hevoskärryillä tai apostolinkyydillä) ja huristellut kaikentasoisilla junilla ympäri Eurooppaa. Tutuksi ovat tulleet niin makuuvaunut, Frecciarossat kuin saksalaiset ICE-superjunat. Tähän mennessä olen käynyt moikkaamassa kavereita Roomassa, Berliinissä ja Münsterissä, koukattu on Münchenissä ja Zürichissä. Väsymys alkoi varsin riehakkaan viikonlopun jälkeen painaa vanhaa matkaajaa sen verran paljon, että päätin jatkaa matkaa kulkemalla lähtöruudun kautta eli olla muutaman päivän ihan vaan kotona. Junalippu on vielä kolme viikkoa voimassa, joten ei tämä reissu vielä ole ohi.

Suosittelen muuten tuollaista 30 litran rinkkaa, turha tavara (ja paino) karsiutuu väkisinkin pois ja sen kanssa on helpompi kikkailla turuilla ja toreilla verrattuna mohkulareppuihin. Samoin laastarit osoittautuivat jälleen elämänlaadun pelastavaksi varusteeksi.

(Fred Perryn pikeepaita löytyi -70% alesta Berliinistä, nyt voin taas kuvitella olevani brittipoppari)

Satunnaisia matkaotoksia voi kurkkia täältä.

mintunvihreää hellettä

2011-07-19T18:36:00.004+02:00

Täällä on ties kuinka monettä päivää tuskaisen kuuma. Olin jo menettää hermot kuumuuden kanssa, mutta sitten luin hesarista että kun lämpötila ei öisinkään laske alle kahdenkymmenen asteen puhutaan trooppisista öistä. Lakanoissa kieriskely trooppisessa unettomassa yössä on melkein kuin suoraan Gabriel Garcia Marquezen Rakkautta koleran aikaan -kirjasta! (siinäkin on muuten turkoosi kansi, ainakin paperback-versiossa).

Eilen nousin kylmästä kylvystä siksi aikaa että kävin kirpparilla ja ostin jo siellä aiemmin nähneeni täyspitkän puuvillaisen yömekon. Nyt kun vaan tulisi niin kylmät yöt että peiton lisäksi tarvitsee vaatteita päälle.

Eräänä menneenä hellekesänä asuttiin paikassa jossa tämä talo jäi matkan varrelle kävellessä meiltä kirpputorille. Mietin välillä olisinko onnellisempi jos asuisin tässä talossa vai siinä vastapäätä niin että näkisin tämän ikkunasta. Kun kuljin siitä ohi viimeistä kertaa ennen muuttoa taloa kai remontoitiin, ja kaikki mintunvihreä maali oli hiekkapuhallettu pois. Tiilenvärisenä se näytti ihan tavalliselta, tylsältä tusinatalolta.

Toisaalta ehkä tämän tarinan opetus on että jos rahat riittävät vain ihan tavalliseen tylsään taloon tulevaisuudessa, niin reippaalla sutimisella siitä saa tälläisen ihanuuden. Mintunvihreässä kaupunkihuvilassa olisi hyvä viettää kuumia trooppisia öitä, ja talvella vaellella maaliin sointuvassa yöpuvussa (minttu)kaakaomuki kädessä.

konstit on monet

2011-07-09T02:59:00.001+02:00

Huh hellettä sanoi mummo kun pottaa jääastiana käytti.

oma koti mansikka

2011-07-06T16:31:00.004+02:00

Palattiin sukuloimasta rajan takaa, ja voi että kun on ihana olla kotona! Silkasta jälleennäkemisen riemusta keittiöni kanssa kokkasin tänään iltaruuan lisäksi huomisen ruuan melkein valmiiksi, tiskasin parikin kertaa oikein innolla ja leivoin lopuksi raparperipiirakkaa ja murokeksejä 30:n asteen helteestä huolimatta. Enkä normaalisti varmaan viikossakaan saa näin paljon aikaseksi kyökissä.

Sen lisäksi että on yleisesti ottaen vähän rasittavaa asua toisten nurkissa niin kaipaan matkalla kovasti omia tavaroitani. Hotelleissa kaikki on niin persoonatonta, ja tällä kertaa molemmat anopitkin olivat juuri uusineet astiastoaan ja siellä oli pelkkää pelkistettyä valkoista, yyh. Eikä kunnon teepannuja missään, ja siellä yhdessä kyläpaikassa missä oli hyvä teepannu oli aika huonoa teetä.

Koska poden akuuttia mökkikuumetta mietin välillä pitäiskö seuraavalla reissulla vuokrata joku mökkelöinen Suomesta, mutta eihän siellä toisten epäesteettisissä sisustusvalinnoissa mitenkään voisi rentoutua. Ja voi olla että omistajat eivät vuokraisi mökkiään meille toista kertaa jos loman lopussa joutuisin sanomaan että "mä ihan vaan hiukan maalasin ja tapetoin tätä, ja kannoin teidän Ikean käytännöllisen muoviastiaston kirppiksella ja toin sieltä kassikaupalla lohkeillutta posliinia tilalle. Mutta katsokaa miten sielukasta täällä nyt on!"

Sunnuntain syvempi merkitys

2011-06-26T20:57:00.001+02:00

Katukirppikset ovat kaupungin kesäkauden suurin huvi. Joka lauantai ja sunnuntai järjestetään eri puolilla kaupunkia kirpputoreja, joilla kadun asukkaat kauppaavat enemmän tai vähemmän hyödytöntä tavaraa. Tärkein tavoite ei olekaan ostaminen (poikkeuksen tekee sesongin huippukohta, yltiörikkaiden kaupunginosan katumyyjäiset) vaan flaneeraaminen, tuttujen tapaaminen ja tietenkin syöminen.

Pääasiallinen kirppistoverini aloittaa kierroksen nakkikojun bongauksella. Mikä tahansa makkara ei käy, vaan sen täytyy olla valkoinen boudin.

Voi sitä vinkumisen ja valituksen määrää, jos boudin-kojua ei löydykään tai sen antimet ovat huonolaatuiset! Joskus joudumme etsimään tavallisen nakkikojun ja santsaamaan tätä pettymystä pehmentääksemme. Itse jätän kyseisen herkun väliin, mutta oman viihtyvyyteni vuoksi tuen nakkikojuharrastusta.

Tämänkertaisella kirppiksellä oli tarjolla myös italialaista jäätelöä. Kojun tarjoilu oli lievästi sanottuna kitsasta, eurolla sai pienen kipposen pohjan hikisesti peittävän kauhaisun vanilja-suklaata.

Tavaratarjonta oli tällä kertaa normaaliakin onnettomampi, joten palasimme kotiin täysin vatsoin mutta tyhjin käsin. Seinälle olisi tosin saanut näinkin kauniin koristeen...

...ja janoa oli torjumassa oikea mehupurtiloista rakennettu linnake. Ensi viikolla uusille kulmille aarteenmetsästykseen.

Kun halvalla sai

2011-06-24T21:50:00.004+02:00

Eilen kävi vanhanaikaisesti: töiden jälkeinen drinkki venyi kuudeksi ja puolenyön aikaan seurue oli käynyt ainakin neljästi pyytämässä 70-luvun iskelmäklassikoita epämääräisen baarin dj:ltä (lue: nurkassa seisoi ikivanha kotistereosysteemi).

Kaiken tämän seurauksena jouduin hakemaan pyörääni eilisen jäljiltä kaupungilta. Onneksi titaanilukkoa on lähes mahdoton murtaa joten uskallan jättää silmäteräni vartioimatta yön yli. Hakumatkalla bongasin eräältä sivukujalta laatikollisen taulukehyksiä joiden päällä luki ota, ole hyvä! - joten tein työtä käskettyä. Summa summarum: oluenjuonti on hyödyllinen harraste.

Oikein-nurin

2011-06-22T20:34:00.005+02:00

Olen aika varma että äidin kaapissa on tälläinen samantyyppinen raitapaita vuodelta '81. Ehkä se olikin äiti-ikäväinen alitajuntani joka käski poimimaan tämän ihanan tekokuituisen kesämekon kirpputorin mystisestä yllätyslaarista. Hintakaan ei päätä huimannut, tingin vielä alaspäin kolmeen euroon. Pestyäni kirpparimynnähdyshajun vaatteesta se kuivui noin kahdessa minuutissa. Kiitos lureksille!

suutarilla

2011-06-15T04:20:00.005+02:00

Olen koittanut pyrkiä pois kulutusmallista "ostan nyt vaan jonkun kivan kassin (tai muun) tarkoitukseen x, ei se ole nyt ihan täydellinen mutta kelpaa sen ajan minkä se kestääkin", mutta olen huomannut mutkia matkassa: 1) ei ole rahaa ostaa sitä täydellistä juttua, varsinkaan jos etsii 2) hyvistä materiaaleista valmistettua ja mielellään eettisesti valmistettua tuotetta, ja 3) maku muuttuu eikä se tosikiva sitten enää olekaan niin kiva.

Onneksi välillä saa apua muilta. Kuvan kassi on Kanadassa valmistettu ja aitoa nahkaa, (hoitaa kohdat 2) sain sen miehen mummolta joka ei pitänyt kassin väristä (hoitaa kohdan 1). Minäkään en pitänyt alkuperäisestä väristä joka oli kirkkaanpunainen, mutta sitten paikallinen suutari keitteli sitä päivän kasviväripadassa ja nyt se juuri sen värinen kuin halusinkin. Ihana. Ei kai näin perusveskaan voi edes kyllästyä?

Laitatin jo pari vuotta sitten ostettuihin balettitossuihin samalla kumipohjat jotta niistä tulee ihan oikeasti kaupunkikelpoiset. Pitäisi vaan rohkeammin käyttää suutari- ja räätälipalveluja, varsinkin kun saa käsiinsä asioita joissa on käytetty laatumateriaaleja.

teräsmummon aamiainen

2011-06-14T00:25:00.001+02:00

Eräässä tyttökultaporukassa on puhuttu paljon liikunnan ja terveellisen ruokavalion tärkeydestä kevään mittaan. Vaikka en itse ole varsinaisesti osallistunut niihin keskusteluihin koska täydellisessä ei ole mitään parannettavaa (=lähes kaikki muut aktiviteetit tuntuvat mielekkäämiltä kuin ruokavalion seuraaminen tai, hyi olkoon, urheilu), niin jotain on näköjään jäänyt mieleen. Sunnuntaiaamiaiseksi söin lettujen sijaan* kananmunan ja viherpirtelön!

Viherpirtelöön meni hunajameloonia ja porkkanoita (niitä jäi tosi paljon kommuuniruualta joku päivä), pari kourallista pinaattia ja yksi päärynä, niin ja omenamehua (tästä saa varmaan vähän miinuspisteitä). Teen sitä koko tehosekoittimellisen kerrallaan niistä aineksista mitä on kaapissa ja siitä saa kolme isoa lasillistä.

Munansyöntikin on kuulkaa yhtä juhlaa kun sen saa tarjoilla Suomesta löytyneissä munakuppeissa! Jostain syystä niitä ei ole tullut täällä ainuttakaan vastaan, mutta Suomessa niitä taas oli kirpparit väärällään.

Vielä en varsinaisesti voi sanoa harrastavani mitään liikuntaa, mutta aloin sentään tehdä yhden aurinkotervehdyksen joka aamu kun olin Suomessa! Toistaiseksi kotona olen muistanut sen noin joka kolmas päivä.

*syötiin lettuja jo lauantaina

Karkkipäivä

2011-06-13T08:04:00.006+02:00

Olen lapsesta asti ollut epäilyttävä ihminen, koska en erityisesti pidä makeasta enka osta lähes koskaan suklaata. Asuessani täällä tuon ruskean kullan luvatussa maassa olen kuitenkin löytänyt minuakin miellyttäviä makuja ja huomannut, että suklaa ei välttämättä ole yhtä kuin ällömakea. Laiskan sunnuntain kirpputori- ja kahvilaflaneeriauksen kunniaksi ostin keskustan miniminisuklaapuodista näitä suosikkejani, ei-makean-ystävällekin maistuvia herkkupalleroita. Päällysosa on lähestulkoon suolainen, sisällä tryffelitäyte. Sen verran tuhteja nämä ovat, ettei kahta enempää kykene kerralla syömäänkään. Hyvältä maistuivat gaybaarin terassilla teen seurana.

Kaupassa on muitakin suklaisia, happamia ja makeita ylläreitä, 40 erilaista teelaatua sekä miniterassi viereisellä kujalla. Suosittelen poikkeamaan, löytyy keskustan pikkukadulta etiopialaisen ravintolan ja bondagevälinekaupan välistä.

Sattuman satoa

2011-06-12T17:11:00.006+02:00

Kirpputorilta tarttui mukaan hame. Sattumalta juuri sopivan kokoinen, siinä on taskut eikä se ole liian lyhyt, hinta kolme euroa. Summa summarum, täydellinen hame töihin ja vapaa-aikaan.

Sokerina pohjalla paras yksityiskohta: vaate on kotimaista tuotantoa. Kaiken kaikkiaan tuottoisa kirpparikeikka!

Meno-paluu

2011-06-09T21:21:00.003+02:00

Kuva kertoo viime päivien (itse asiassa kahden viikon) olennaisimman sisällön. Työmatkat neljässä eri maassa, kaikenkarvaisia kokkareita, avajaisia, tapaamisia ja tapahtumia. Onhan toki ihana tavata uusia ihmisiä, nähdä maailmaa sekä vanhoja tuttuja, mutta kyllä on myönnettävä että tänään päästessäni kotiin vältin kaikenlaiset terassit, tein illalliseksi kasan mätitahnaleipiä (mussun mussun), kaivauduin tukevasti sohvalle ja makasin vain.

Koska päässäni ei liiku tällä hetkellä mitään älyllistä, mainitsen vain pienimuotoisesta kuvaprojektista jota aina joutessani päivitän.

%&#@!$ puutarha

2011-06-07T01:33:00.007+02:00

Olin koko tuokokuun poissa ja mies oli kuuliaisesti (?) ollut ajamatta nurmikkoa, paitsi pari päivää ennen paluutamme oli sitten kuitenkin ajanut sen. Polvenkorkuinen heinikko oli liian suuri haaste ruohonleikkurille joka simahti vähän ennen urakkansa loppua, eli osa heinikosta jäi ominenkin silmieni hetkelliseksi iloksi (?).

Tietenkään mies ei ollut haravoinut niittämäänsä heinämäärää, joten nyt ruoho on sellainen hauskan (?) keltalaikukas, kun leikatun ruohon alle jäänyt nurmikko tietysti vähän kuoli.

Ollaan siis opittu että

a) alueet joilla halutaan oleilla pitää ajaa, ja mielellään vähän useammin kuin kerran kuudessa viikossa

b) alkukesän rankat sateet saattavat hakata maan niin tiiviiksi ettei sinne rakkaudella heitellyt siemenet pääse kasvamaan (tämän opin naapurilta kun valitin sillekin puutarhani kurjuutta ja sitä ettei mikään kylvämäni ole kasvanut, paitsi yksi kukkalaji etupihalla).

Poissaollessamme mies oli ostanut riippukeinun, mutta ei kankaista jollaista olen halunnut. Nyt totutellaan köysiriippukeinuun.

Kun kitukasvuinen raparperi heitti henkensä silmieni edessä koitin viimeisenä puutarhanpelastusyrityksenä edes kehystää kasvimaani etupihalta irrotetuilla tiiliskivillä (siellä päätettiin unohtaa kaikki suurelliset kukkapenkkihaaveet ja laitettiin nurmikonsiementä tilalle). "Kasvimaassa" ei viihdy muu kuin ruohosipuli ja naapurinpuolelta sinne itsekseen tullut mansikka, jonka kaikki marjat menivät viime vuonna oravien suuhun.

Mitä tässä nyt voi enää tehdä?

a) viettää raivokkaat 456 tuntia puutarhaa myöhien

b) suostutella vuokraisäntä maksamaan jollekin joka möyhii siellä 456 tuntia

c) muuttaa asuntoon jossa on enintään parveke

d) juoda perskännit ja kaataaa pari ryyppyä rikkaruohoillekin, samaa pihaahan tässä asutaan

remontin keskellä

2011-06-02T02:41:00.012+02:00

Aloin heti palattuani maalaamaan kylpyhuoneen laventelinharmaita seiniä valkoisiksi. (Pinta)remontin keskellä asumisessa on jotain hyvin jännittävää eikä yhtään harmittanut pestä hampaita tuuletusritilän odottaessa lavuaarin reunalla seinien kuivumista.

Luen aina sisustuslehdistäkin kaikkein tarkimmin jutut joissa on ostettu hajoamaisillaan oleva vanha talo, siis sellainen että jo remontin alussa huomataan että talovanhukseen uppoaa huomattavasti enemmän aikaa, rahaa ja työntunteja kuin mihin on varauduttu tai varaa. Sitten valvotaan yöt maalaten rappusten kaiteita, nukutaan kuukausitolkulla vetoisessa olohuoneessa (sielläkin pitäisi ehtiä tiivistämään ikkunat) kun makuuhuoneisiin vaihdetaan lattiaa, peseydytään keittiössä koska putket eivät toimi kylpyhuoneessä, ja ollaan koko ajan avioeron partaalla remontti- ja velkastressin takia. Se vasta olisi elämää se!

Toistaiseksi joudun kuitenkin vain haaveilemaan moisesta ja tyytymään uudenkiiltävän, erittäin hyvin eristetyn vuokrakodin seinien maalaamisen.

Hyvä puoli siinä että kylppareitä on kaksi on että voi peseytyä toisessa kun maalaa toista, ja tietysti se että saa maalata kaksi kertaa niin paljon seinäpinta-alaa.

tarkan markan taulu

2011-05-30T19:56:00.003+02:00

Kartta Maarianhaminan alkuperäisestä kaupunkisuunnitelmasta: noin 10e Maarianhaminan museosta

Sopivasti elämäänähneet kehykset kirpparilta: 8$ (n. 5e)

Aika joka kului kirpparilla käyntiin ja kehystämiseen: 1,5 tuntia

Itsellä ei ole vielä kertaakaan käynyt yhtä hyvä tuuri kuin Meïllä mieluisen kirpparitaiteen suhteen, mutta tajusin että sieltä voi hakea kehyksiä varsin sopuhintaan vaikkei kuva miellyttäisikään. Kehysliikkeessä kartan kehystäminen olisi maksanut 80:stä eurosta ylöspäin, eli tarkan markan mummo on tyytyväinen ostokseensa.

tuliaiset

2011-05-27T14:25:00.004+02:00

Ameriikastahan saa ihan mitä vaan paitsi ei ilmeisesti mitään mikä kelpaisi minulle. Olen vuosien mittaan tuonut yli sata kiloa tavaraa tänne, eli keskimäärin 20 kiloa lisää joka reissulla.

Tällä kertaa toin muun muassa kirjoja itselle ja lapselle, Marimekon ja Finlaysonin kankaita, salmiakkia ja suklaata tietysti, leivinpaperia, muutamia vanhoja Arabian ja Iittalan kippoja, kumisaappaat ja kaksi isoa räsymattoa (niissä oli vähän miettimistä kuljetuksen kanssa).

Ahvenanmaa osa 2

2011-05-20T07:02:00.001+02:00

Ahvenanmaan turisminedistämistoimistosta hej igen!

Ehkä paras matkaanvalmistautumisidea oli ottaa ylös ravintola- ja kahvilavinkkejä. Inhoan matkalla miettiä saakohan täältä mieluista ruokaa, missä olisi kiva istua teellä, ja onkohan tämä joku liian kallis paikka. Epäilen että tämä juontaa juurensa interrail-matkasta jolla tein kiukkuisena nälkäkuolemaa lähes joka ilta poikaystävän halutessa "vielä kavellä pari katua jos tuleekin joku kivempia paikka vastaan". Oli siis mahtavaa tietää kun se kiva paikka tuli vastaan tai sitten ihan vaan etsiä se kiva paikka kun tuli nälkä.

Seitsemän meren mummo suosittelee lämpimästi kuvan Svarta Katten -kahvilaa aamuteelle (pihalla on myös hiekkalaatikko jossa seurueen nuorin teki hiekkakakkuja sillä aikaa kun me vähän vanhemmat ihastelimme omia kakkujamme), ja Bagarstugan café et vin - ravintolaa lounaspaikaksi.

Ei-niin-nirso mummo nukkui makeasti Gästhem Kronanissa. Paikka on ihan sataman vieressä, siisti ja rauhallinen. Pientä hostellifiilistä tuo se että pesutilat ja vessa on käytävässä, mutta ihastuimme siihen miten avain odotti meitä vastaanotossa kirjekuoressa ja miten ohjeissa neuvottiin jättämään maksu yöpöydälle lähtiessä.

Jos olisi tuoreessa parisuhteessa niin veisin siippani ehdottomasti lemmenviikonlopulle Maarianhaminaan. Ainut mihin saari ei ehkä sovellu on hurja yöelämä, mutta kuka sitä nyt kaipaa jos tarjolla on suuria leivoksia ja raikasta meri-ilmaa?

Vihreä jääkaappi

2011-05-17T21:17:00.006+02:00

Kun edellisestä ruuanhankintareissusta alkaa olla useita päiviä, on jääkaapin sisältö useimmiten surullisen nahkea. Tällä kertaa tähteet olivat kuitenkin värikoordinoituja ja suhteellisen terveenoloisesti vihreitä (ei hometta tai epämääräisiä läikkiä). Mutta koska mummoikäiset ja/tai Kodin Kuvalehden lukijat koordinoivat ruokaostoksensa järkevästi, voi näistäkin aineksista loihtia herkkuillallisen. Aasiasupermarketista hamstrattujen naurettavan halpojen tofun ja kookoskerman sekä kevätsipuleiden ja parsakaalin kaveriksi nappasin kotimatkalla lähikaupasta sieniä ja minimaisseja. Vihreästä purnukasta puristetaan pannulle kuumennetun öljyn sekaan currytahnaa. Muut osaset heitellään pilkottuna sekaan, puristetaan limestä lisämakua ja odotetaan valmistumista. Vartissa valmista, terveellistä (ellei innostu liikaa kookoskermasta) ja sopivan tulista. Janon voi halutessaan sammuttaa Blanche du Hainaut -luomuoluella (0,75€/pullo).

Gourmet-illallisia en osaa valmistaa, mutta ainakaan ei tarvitse heittää ruokaa roskiin. Sitä paitsi vihreä curry on aina hyvää!

Kuivakoita papanoita

2011-05-14T17:02:00.005+02:00

Oon terveystietoisten puheista ja blogeista kuullut, että kaikenlaiset "superfoodit" ovat nyt muodikkaita. Eli periaatteessa kai marjat ja juuret on keksitty uudelleen? Joka tapauksessa, ekokaupassa myytiin gojimarjoja hintaan 19€/pieni pussukka. Ei tullut kauppoja. Myöhemmin löysin puolet isomman, 200 gramman pussin aasialaisesta supermarketista neljällä eurolla. Myyty uteliaalle! Olen kyllä sitä mieltä, että kaikenlaisten eksoottisten kasvisten raijaaminen ruokapöytään maailman toisesta äärestä on aika hupsua kun ainakin Suomessa voin poimia ihan yhtä terveysvaikutteisia mustikoita suoraan vanhempien takapihalta. En tosin tiedä pystyisikö äiti lähettämään niitä postissa Belgiaan.

Gojimarjat ovat kyllä maukkaita jugurtin tai rahkan seassa, mutta mustikat ovat silti ykkösiä. Terveysruuista haluaisin kyllä kokeilla raakasuklaata ja kaikenlaisia hippipirtelöitä. En vaan omista mitään pirtelöntekovälinettä. Kuvassa kaikkea muuta kuivaa: kvinoaa, gojimarjoja, meri- ja himalajasuolaa, linssejä ja Jyväskylän joulutorilta ostettua hunajaa.

Ahvenanmaa osa 1

2011-05-12T14:03:00.001+02:00

Ahvenanmaan turisminedistämistoimistosta hej!

Miksi kaikkien mummonmielisten kannattaa nyt lähteä Maarianhaminaan? Koska siellä on tälläisia taloja vieri vieressä.

Ahvenanmaata ollaan alettu rakentaa silloin kun Suomi kuului tsaarinaikaiseen Venäjään, eli siellä huikentelevat terijokelaiset pitsihuvilat kohtaavat sympaattisen ruotsalaisen talonpoikaistyylin. Siellä on niin kaunista ettei oikein ehdi huokailultaan edes kuvata.

Lisäksi ruotsinlaivalla kulkee niin paljon eläkeläisiä ainakin näin alkuviikosta että sisäinenkin mummo tuntee olevansa siellä ihan kotonaan.

teetauko

2011-05-05T13:54:00.004+02:00

Tulin toukokuuksi Suomeen lapsen kanssa, eli blogin päivitys jää varmaan vähän tauolle omalta osaltani. Venäläishenkinen teepannu on ensimmäinen kirpparisuomiostos joka pääsee täydentämään tyhjänä tuotua kakkoskassia, mutta tuskin viimeinen (luulen että ylioppilaslahjana saatu kristallinen valkovuokkomaljakkokin pääsee vihdoin muuttokuormaan).

Kapteeni Planeetta vaatekaupassa

2011-04-30T11:38:00.004+02:00

Tunsin piston sydämessäni lukiessani Sarin postauksen suomalaisista naisista ja näiden rumista alusvaatteista. Pengoin kalsonkilaatikon läpi ja heitin armotta kaikki ikuvahvat virttyneet ja reikäiset yksilöt pois - ja ostin tilalle ihan yhtä tylsiä, mustia perusalkkareita. Mutta hei, näillä alusvaatteilla sentään pelastetaan maailma, jos eivät miehet niistä innostuisikaan. Mielestäni ensimmäinen päämäärä on jälkimmäistä hiukkasen jalompi. (Plus että en tykkää ylimääräisestä pitsistä/hörsöstä housuissani.)

Parasta juuri nyt

2011-04-27T16:42:00.000+02:00

1) Kissa täyttää vuoden! Ostan sille jotain herkkua, tuo on kyllä niin ronkeli että sille kelpaa vain omin käsin tapettu ja höyhennetty kana tai vastaava.

2) Olen lukenut neljä erinomaista kirjaa peräkkäin. Kohta on pakko lukea jotain himoshoppaajahuttua väliin ettei totu liian hyvälle.

3) Kevään ensimmäiset kotimaiset mansikat ovat kaupoissa. Kesällä on niin helppo syödä suht terveellisesti, voisin elää pelkästään luontoäidin herkuilla kuten kirsikoilla ja namnammansikoilla.

4) Postikortti Kuubasta! Sosialismi on parhaimmillaan kaikenlaisessa mahtipontisessa memorabiliassa.

Tietoisku

2011-04-26T13:11:00.003+02:00

Aurinko on paistanut viime päivät sen verran voimallisesti, että kaikki aika on mennyt grillin äärellä, puistossa, lukiessa ja kodin perusteellisen kevätsiivouksen parissa. Sitä vaan ajattelin vinkata kaikille ruoka- ja käsityöhenkisille, että tästä blogista löytyy huippukivoja reseptejä ja neulontainnoitusta. Taitavat olla minun ja Sarin hengenheimolaisia. Mekin tavattaisiin joka kuukausi jos oltaisiin 1) rikkaita 2) asuttaisiin vähän lähempänä toisiamme.

suomalaisuudesta

2011-04-22T21:02:00.004+02:00

Näin vaalien jälkeen on tarpeellista miettiä mitä suomaisuus merkitsee itse kullekin. Itse olen miettinyt asiaa paljonkin tämän lukukauden aikana, sillä olen osallistunut kulttuuripsykologian seminaariin jossa on pohdittu enimmäkseen maahanmuuttajien identiteettiä ja sopeutumista uuteen kulttuuriin.

Olen kurssin myötä huomannut itsessäni "maahanmuuttajapiirteitä", kuten esimerkiksi sen että maasta riippumatta laitan enimmäkseen suomalaista ruokaa ja sisustan pohjoismaalaisittain (suomiostoslistassa on parhaillaan esimerkiksi räsymattoja ja marimekon kankaita).

Toissapäivänä nautiessamme illallispöydässä muusia ja nakkikastiketta juttelin tästä (kanadanranskalaiselle) miehelleni ja kysyin minkämaalaisen puolison hän ottaisi mieluiten. Aina niin diplomaattinen parempi puoliskoni vastasi "varmaan ranskalaisen, saisi aina hyvää ruokaa ja sillä olisi seksikkäitä alusvaatteita".

Että jos olette miettineet mikä meistä tekee suomalaisia naisia niin vastaus ei ole itsenäisyys tai vaaleat hiukset vaan rumat alusvaatteet ja huono ruoka.

takatalvi

2011-04-19T22:46:00.005+02:00

Lauantaina pesin villavaatteita ja maanantaiaamuna herättiin valkoiseen maisemaan. Jopa Suomessa taitaa parhaillaan olla lämpimämpää kuin täällä. Kaivoin kutimetkin esiin uudestaan ja suunnittelen purkavani kahdesti aloittamani huivin ja kutovani lapselle siitä villahousut.

Eilen illalla melkein korkkasin kaappiin jääneen glögipullon.

Enemmän tätä

2011-04-17T11:38:00.006+02:00

Keksin illalla tekosyyn lähteä aikaisemmin kotiin kaupungilta, jotta pääsin lukemaan tätä kirjaa. Kun avasin ensimmäisen sivun, olin jo valmiiksi surullinen tietäessäni että kirja loppuu ihan kohta ja ihan liian pian. Luen paljon, koko ajan ja kaikkialla, mutta kovin usein ei tule vastaan tälläistä helmeä. Olisipa Patti Smith äitini tai tätini tai haltijakummini. Aivan mahtava rohkea nainen, kaikkien mummojen mummo. Kirjassaan Patti Smith kertoo tiestään taiteilijaksi ja aikuiseksi neljänkymmenen vuoden takaisessa New Yorkissa. Kumppanina kulkee Robert Mapplethorpe.

Lukujonossa ovat myös Gentistä löydetty Tennessee Williamsin (kirjailija vilahtaa myös Patti Smithin teoksessa) Viettelysten vaunu sekä toinen amerikkalainen klassikko Kuin tappaisi satakielen. Suosikkikirjailijani ovat usein joko '50-'70 -lukujen huru-ukkoamerikkalaisia - Kerouac, Steinbeck, Bukowski - tai sitten 1900-luvun alun porvarisaksalaisia tyyliin Thomas Mann ja Hermann Hesse. Näiden lisäksi viehätyn eeppisistä, raskaista venäläisistä klassikoista ja onnettomien kuninkaallisten/aatelisten elämäkerroista. Olen lukenut myös Sami Hyypiän elämäkerran ja Raamatun.

(vihan) siemeniä

2011-04-14T00:09:00.006+02:00

Sunnuntaina oli 26 astetta lämmintä (!!!!!) ja aloitin tosissani puutarhasuunnittelun. Olen jo ostanut pussikaupalla siemeniä, ja kysyin olisiko miehellä mielipidettä siitä mihin viskon mitäkin. Mies vastasi että "mun mielestä paras olisi ajaa kaikki kukat ja muut rikkaruohot tasaisin väliajoin maan tasalle ja tähdätä siistiin nurmikkoon. Tämä takapiha (puutarha! toim. huom.) on muutenkin niin ruma että eihän täällä edes huvita olla".

Selvittyäni alkujärkytyksestä harkitsin vakavasti avioeroa. Miten se voi sanoa noin? Millaisen miehen kanssa oikein olen elänyt 10 vuotta?

Kerrankin on hyötyä siitä ettei rakas kumppanini varsinaisesti ole mikään toiminanmies, eli saan varmasti ihan rauhassa viskoa siemeneni ja sitten katsella niiden kasvua viinilasi kädessä (yksin, koska miestä ei kiinnosta tulla susirumalle takapihalle).

Provinssirock

2011-04-11T14:07:00.007+02:00

Keväisin iskee auringonvalon lisääntyessä reissukuume. Paremman puutteessa matkasin pari viikonloppua sitten maakuntamatkalle Gentiin. Juotiin kaljaa hiljaisessa kaupungissa, opiskelijat kun ovat viikonloppuisin kotonaan ja baarit humisivat tyhjyyttään. Meno oli sen verran hailakkaa, että luovutettiin jo ennen viimeistä junaa. Kerättiin viimeiset viiden sentin kolikot taskujen pohjalta, ostettiin yökaupasta kaksi tölkkiä olutta ja kuunneltiin kotimatkalla kuulokkeilla kännykästä radiota.

Gentin ainoa tägi. Go rebel G-Smoke!

Tää on varmaan G-Smoken auto.

Potkulaudalla herran huoneeseen.

no kun kaikilla muillakin on (mummolanverho)

2011-04-08T01:44:00.010+02:00

Sunnuntaina kävin kirpparilla ja näin tämän hameen. "Ompas kamala", ajattelin ja siirryin astiaosastolle. Maanantaina ajattelin kamalaa hametta aika paljon, ja koulun jälkeen kävin hakemassa sen pois. Tiistaista asti se on ollut joka päivä päällä.

Keskiviikkona satoi vähän vettä ja muistin että viitisen vuotta sitten ostettu suuri huopahattu kävisi hyvin sadehatusta paremman puutteessa, ja olin varsin tyytyväinen asuuni. (Tiedän että hame on aika mummolanverho ja lisäksi maastoutuu hyvin laikukkaaseen nurmikkoon, mutta ei nyt keskitytä moisiin sivuseikkoihin).

Eilen illalla käväisin American Apparellin sivuilla katsomassa josko yhtä huivia olisi edelleen myynnissä pitkään pohtimassani värissä (ei ollut), ja törmäsin etusivulla hyvin samanlaiseen hameeseen jolla oli hintaa noin 60 dollaria enemmän kuin omalla mummolanverhollani.

Sivuilta eteenpäin klikkailemalla päädyin tälle sivulle joissa nuoret naiset seisovat kadulla mummolanverhoissaan ja isoissa hatuissaan.

Miten tässä näin kävi? En ole enää moneen kuukauteen seurannut ainuttakaan muotiblogia (ellei kaikki mitä rakastin -blogia lasketa), enkä lue Voguestani muuta kuin kunnon artikkelit. Koulussa näen vain kandinopiskelijoita joilla on päällä farkut ja huppari (jos siis ovat panostaneet, muuten niillä on verkkarit ja huppari), ja naapurissa asuu hippejä jotka panostavat pukeutumiseen vielä vähemmän kuin ne kandit, mikäli mahdollista. En myöskään katso elokuvia (paitsi ehkä kerran kuussa jonkun vanhan) eikä meillä ole telkkaria. Ainut sarja jota seurataan netistä on The Office, ja siinä on kaikilla päällä huonosti istuvia harmaita toimistovaatteita ja rumia kravatteja. En siis osaa sanoa mistä olen voinut saada päähäni että mummolanverho ja huopahattu olisi hyvä yhdistelmä, mutta selvästikään en ole kovin originaali asuinspiraationi kanssa.

Onko teillä ajatuksia siitä mistä nämä ilmeisen kollektiiviset originaalit ideat saavat alkunsa?

.

2011-04-06T01:08:00.006+02:00

Pari viime viikkoa on mennyt vaikeiden kasvuasioiden tiimoilla, mutta jos vaikka tuuli nyt kääntyisi. Ainakin talon aurinkoisella sivulla näkyy jo varsin inspiroivaa kasvua.

Ja katsokaa miltä ne tomaatinversot näyttävät! Tulisivat nyt vaan lämpimät ilmat ja saisin istuttaa nämä ulos ennen kuin kasvavat ulos purkeistaan.

Viikonloppuna olisi ollut kaksikin virallista menoa, mutta peruutin molemmat sairasloma-verukkeella ja hoidin päätä siivoamalla jääkaapin, huoltamalla talvikengät kesävarastokuntoon ja ostamalla pari uutta huonekasvia. Hoitomuotonsa kullakin?

Kevättä rinnassa

2011-03-22T10:25:00.006+01:00

Päälle voi kuulkaas laittaa kesätakin, kaulaliinan vaihtaa ohuempaan ja hanskatkin jättää kotiin. Vuodenaikojen vaihtelu on kivaa - olisihan se tylsää elää ikuisessa kesässä/talvessa - ja kevään tulo on joka vuosi yhtä mahtava juttu. Ilma on raikasta, kukkaset kasvavat ja puolet kaveripiiristä ihastuu kuka keneenkin. Tämä kevät on nyt virallisesti korkattu, sillä sain uudenuutukaisen polkupyöräni korjaamolta ja aloitin työmatkafillaroinnin. Luulenpa että myös terassikausi on aika avata tänä viikonloppuna.

Ensi viikolla on luvassa niin monta kivaa juttua että en tiedä miten päin olisin. Synttäreitä, konsertteja, synttärijuhlia, sirkusta ja tietysti aurinkoa. Kaiken kruunaa vielä vieras kaukaa etelästä. (Pitänee varmaan imuroida jossain välissä ettei vieras tukahdu kissankarvaan.)

Kesäprojekti, osa 6

2011-03-17T15:34:00.003+01:00

Kuka muistaa vielä kesäprojektin? Eipä varmaan kukaan muu kuin minä, jonka olohuoneen nurkassa nuo laatikot ovat viimeiset kuukaudet lymyilleet. Mutta ehkäpä projekti saadaan päätökseen ennen seuraavaa kesää! Yhtiökumppani kun yhytti tuossa menneellä viikolla puuseppätutun, joka lupasi kyhätä kehikon kokoon ensi viikonloppuna. Ehkä. Jos ei taasen peru. Koputetaan puuta (sitähän löytyy kasoittain).

Belgialainen projekti, puoliksi tehty ja kesken jätetty.

italialaista savulasia

2011-03-12T15:41:00.002+01:00

Äiti aina sanoi että meillä oli kotona ikkunat italialaista savulasia näin keväisin (tosi kallista), ja näköjään niin meilläkin! Kyllä kelpaa kun auringon vähän liian kirkas valo kauniisti suodattuu savulasin läpi.

Viime viikot ovat olleet vähän takkuisia, mutta jos tästä viikonlopusta tulisi kevyempi. Vihoitteleva viisaudenhammas vähän ennustaa muuta, mutta viime yöna nukutut kymmenen tuntiä vähän kompensoivat sitäkin.

Koti-ikävä

2011-03-08T19:44:00.003+01:00

Työmatkalla taas kerran. Vaikka matkailusta tykkäänkin, ei tällä kertaa jaksaisi yhtään. Työmatka kun on aina työmatka ja elämä yhä enemmän endiivimaassa. Mieli tekisi puuhailla kotona, laittaa kevätkengät jalkaan ja kävellä lumettomilla, aurinkoisilla kaduilla, lueskella terassilla ja mennä piknikille kavereiden kanssa. Kesäkesäkesä, tule jo!

istutuksia

2011-03-05T21:14:00.006+01:00

Tähän aikaan vuodesta alkaa kaipaamaan vihreää ja kasveja sekä ympäristöönsä että lautaselleen. Olen jo kahtena kauppakertana ostanut salaattia esimmäistä kertaa sitten loppusyksyn.

Tarkanmarkan mummona ostin myös roimassa alennuksessa olevia vähän nuupahtaneita tulppaaneja. Koitan vaihtaa niihin usein vettä mutta taitaa ne silti vaan nuupahtaa lisää.

Muistin myös että hiihtoman aikoihin kannattaa istuttaa tomaatinsiemenet jos haluaa istuttaa ne ulos heti kun yöpakkaset on täällä ohi. Koska en muistanut ostaa kirsikkatomaatteja kaupasta niin vohkin kommuuniruualta jämätomaatteja.

Tässä koko pieni kevätpuutarhani, kaikissa purkeissa siis vähän tomaatinsiemeniä. Keskellä oleva minikasvihuone ei varsinaisesti liity mihinkään, mutta toivon että se insipiroi versoja kasvuun. Tietysti heti saatuani siemenet multaan on taivas ollut sitkeästi pilvessä, mutta ehkä se kevät kuitenkin on tulossa.

Lisäys: unohtui mainita että kukkakaupassa myytiin jo kevään kukkasiemensekoituksia sellaisilla nimilla kuin Keijukaisniitty ja Isoäidin puutarha. Olen mainonnan uhri ja palaan vielä takaisin hakemaan niitä, ja sitten toivon että niitä viskomalla saan sen huolettoman villiniityn takapihalle.

Kalustekaipuuta

2011-03-02T11:49:00.013+01:00

Kengännauhabudjetista johtuen kotini on aika askeettinen. Minulla on muun muassa jopa yksi kaappi ja säilytän paperitavaraa pinkoissa. Onneksi minussa asuu sekä pieni saksalainen järjestelmällisyyshirmu että minimalisti, joten kämpässä on jopa liikaakin tyhjää tilaa säilytystilan puutteesta huolimatta. Silti, jotain pientä kaipaisin vielä seinien täytteeksi.

Kirjahylly olisi kova sana. Vanhempieni luona on isoisovanhemmilta perityt kaksi 1930-luvulta peräisin olevaa matalaa liukulasiovista, täyspuista kirjakaappia joista haaveilen päivin ja öin. Niiden tänne saakka raahaaminen on kyllä sellainen operaatio, että pitää olla todella varma tänne pidemmäksi aikaa jäämisestä että se kannattaisi. Mutta kyllä ne vaan olisi hienot, puhumattakaan käytännöllisestä. Kuuntelen mielummin Tommi Läntisen musiikkia repeatilla kuin ostan jotain Ikean köppäisiä Billy-hyllyjä.

Kuten huomaatte, jonkinlainen taso levysoittimelle saattaisi olla myös tarpeellinen. Kissa on näköjään koittanut kynsiään tapettiin. Kesän kirpparibongauksia odotellessa.

Minimaalinen koru- ja asustevalikoimani mahtuu onneksi yhteen rasiaan, eikä hippi tarvitse suuremmin kosmetiikkaa, kuten Sari jo todisti. Matkalaukkuelämässä on puolensa, oppii ainakin tulemaan vähällä toimeen. Odotan mielummin hieman pidempään sitä mahtavaa kirpparilöytöä kuin ostan kaiken kerralla.

Loppukevennyksenä tämän hetken ykköspostikortti. Romantiikka ei ole kuollut.

Seitsemän asiaa meistä (vaan ei Meïstä)

2011-02-27T17:00:00.003+01:00

Iki-ihana berliinitär Yellow Lizard haastoi listaamaan seitsemän salaa itsestä(mme). Tehdäksemme haasteen hieman tavanomaista jännittävämmäksi, kerromme seitsemän enemmän tai vähemmän yllättävää asiaa toisistamme. Kuvituksena randomotoksia kotikaupungistani.

1) Sari on ollut kesätöissä Pariisin Disneylandissa. Epäselväksi on jäänyt, että pukeutuiko hän Lumikiksi vaiko Jöröksi.

2) Sari on ollut nuoruudessaan ihka oikea heppatyttö.

3) Olen tuntenut Sarin noin kuusi(?) vuotta...

4) ...mutta emme ole tavanneet koskaan kasvotusten!

5) Sari on melkein Turusta, ja näin ollen ainoa (melkein-)turkulainen kaverini.

6) Sari on mennyt jo (ainakin?) kahdesti naimisiin, mutta molemmilla kerroilla saman miehen kanssa.

7) Kaiken takana ovat miehet - heidän syystään/ansiostaan Sarin ja minun tiet yhtyivät.

Sari voi halutessaan raottaa lisää salaisuuden verhoa näiden mystisten faktojen edestä...

hippimummon rasvapurkit

2011-02-23T23:55:00.005+01:00

Välillä sitä huomaa vasta muihin verratessaan miten pitkälle hippilään on saapunut kosmetiikan kanssa. Kesällä appiukon mökillä jaoimme kylpyhuoneen teini-ikäisen kälyn kanssa, ja olin aika aidosti ihmeissäni miten monta purnukkaa sillä oli mukana.

Meillä kotona tilanne kylpyhuoneessa näyttää tältä.

Meïnkin alla mainostamaa kookosöljyä siirrettynä kivempaa purkkiin. Käytän kosteusvoiteena ja silmämeikin puhdistukseen. Jos olisi pidemmät hiukset niin ehkä käyttäisi tätä kosteutushoitonakin. Kaikki rasvat saa hyvin käyttöön pikkulusikalla.

Itsetehty kuivashampoo ja uusin hankintani karitevoi. Kuivashampoon sekoitin jollain suhteella vehnäjauhoja ja leivinsoodaa (enkä koskaan muista käyttää), karitevoin tilasin halvalla ebaysta.

Keltainen karitevoi on valkoista vähemmän käsiteltyä eli kai parempaa vaikka siitä jääkin hetkeksi keltainen pigmentti iholle. Tasoittaa hyvin perussuomalaisen talvi-ihon punakkuutta. Nopean googlauksen perusteella karitevoita voi käyttää myös pienten haavojen ynnä muiden hoitoon, joten olen nyt käyttänyt tätä sekä tuhdimpana kosteusvoiteena, huulirasvana että kasvovoiteena. Hyvin tuntuu toimivan, vaikka imeityminen kestääkin hetken ja levittäminen on vähän haasteellisempaa kuin kookosöljyn kanssa. Tuntuu että leuan pienet näppylät rauhoittuvat heti tämän kanssa.

Kun siis seisoin siellä kälyn purkkien edessä mummoyöpaidassa ja itsekudotuissa villasukissa kivideodorantti kädessä niin ehkä oli syytäkin tuntea olonsa vähän teini-ajoista vieraantuneeksi. Jostain syystä en kyllä tunne itseäni erityisen hipiksi vaikka ainakin tämä rasvavarasto kertoo toista...

Jookos kookos

2011-02-21T21:57:00.004+01:00

Sukellus öljyjen ihmeelliseen maailmaan jatkuu. Oliivisellainen on jo muodostunut parhaaksi ystäväksi yhdessä kaverinsa merisuolan kanssa. Koska Saksassa kaikki on paremmin, löytyi sieltä taannoin myös testipurtilo kookosöljyä. Pari viikkoa olen nyt hieroskellut kookosta hipiälle - havaitsin puukolla sohimisen parhaaksi keinoksi saada kohmeisesta klöntsästä sopivia annospaloja. Tulos: öljy imeytyy todella nopeasti ihoon, tosin ihan heti levityksen jälkeen ei kannata laittaa vaatteita päälleen, vaarana on muuten nihkeännäköinen tahrakuvio mekossa. Mieto kookoksen tuoksu häviää myös nopeasti. Iho säilyy pehmoisena paljon pidempään kuin tavallisten kosteusvoiteiden jäljiltä. Suosittelen lämpimästi varsinkin kesäkuukausille, koppuraihoisille kookos ei välttämättä riitä talvipakkasilla.

Bonuksena lisää kuvia kaijoista, tällä kertaa mukana yleisön pyynnöstä se yleiskuva!

päivän tärkein ateria

2011-02-20T21:22:00.004+01:00

Taannoin eksyin blogiin jossa oli ihanasti kuvattu vain aamiasia. Matkin heti ideaa ja kuvasin omat aamupalat viikon varrelta.

Viime sunnuntaina syötiin viimeiset palat leipomopaahtoleivästä, se oli hyvää se. Ylemmän kuvan mummolautanen on viimeisin lautas-ostos.

Maanantaina paluu arkeen: maustatonta jugurttia, omaa omenahilloa, itsetehtyä mysliä ja appelsiinimehua. Lisukkeena multivitamiiinia ja kalanmaksaöljykapseli. Keskiviikkona ja torstaina on ihan sama tarjoilu. Näin aikaisin on vielä hiukan liian hämärä kuvaamiseen.

Tiistaina ja perjantaina teen töitä kotoa joten aamiaiseen ehtii vaikka pilkkoa banaanin, mutta herätyskello laitetaan sen verran myöhemmin soimaan että ehdin syömään (tietokoneen ääressä) vasta kun lapsi ja mies on saatu ulos ovesta.

Launtaina (ja välillä sunnuntainakin) saa lettuja aamupalaksi. Yleensä laitan päälle pelkkää sokeria, mutta sen ollessa lopussa vaahterasiirappikin kelpaa. Miehelle taas ei kelpaa kuin vaahterasiirappi, ja jos se on lopussa niin letut jäävät syömättä.

Mitä teillä syödään aamuisin? Tykkään kovasti aamupalakuvista joten laita niitä ihmeessä omaan blogiisi ihasteltavakseni.

Kaijat

2011-02-18T11:31:00.008+01:00

Löysin viikonloppuna kirpputorilta papukaijapainokuvan kultakehyksissä. Siis papukaijoja! ja kultaisissa kehyksissä! Olen ihan heikkona metalliväreihin, joten kanniskelin teosta ylpeänä kaupungilla vaikka kaverini nauroi muka hölmölle kuvalle. Pah, sanon minä. Linnut antoivat minulle niin paljon voimaa, että sain iskettyä kuukausien jahkailun jälkeen kaksi naulaa seinään ja ripustettua kaijat kummityttöni taiteileman kirahvin viereen.

epäillyt

2011-02-13T21:02:00.002+01:00

Käytiin viikonloppuna lastentapahtumassa jossa sai myös tutkituttaa leluja vaarallisten kemikaalien varalta. Itseäni huolestuttaa aina se mitä pesemättömissä pehmoleluissa on, joten vein testattavaksi nämä kaksi nallea joita en ole laittanut pesukoneeseen sen takia että niissä on sisällä pattereita vaativia laitteita (ihan oma juttunsa taas on miten ärsyttäviä kaikkia ääntäpitävät lelut ovat, mutta jätetään se toiseen kertaan).

Molemmat nallet läpäisivät testin, mutta kuljetusvälineenä tuodun repun kohokuviossa oli lähes tuplasti enemmän raskasmetalleja kuin mitä leluissa saisi olla, hui! Testaajat evästivät että oikeastaan kaikki kankaasta ja puusta valmistetut tuotteet ovat turvallisia, mutta lähes kaikessa muovisessa on ainakin yksi turvarajan ylittävä raskasmetalli.

Koska kaikki hyvät mummot lahjovat tuttaviensa lapsia niin halusin laittaa tämän tänne vaikkei tämä varsinaista mummoilu olekaan.

(Nyt ratkon syntisen kohokuvion irti niin kauan kun lapsi vielä on päiväunilla.)

pariisilaisessa ullakkoasunnossa

2011-02-09T01:14:00.003+01:00

Aamulla jäädessäni kotiin tekemään töitä ajattelin että jos koti olisi puoliksi rappeutuneessa pariisilaisessa ullakkoasunnossa niin olisin siellä paljon tehokkaampi. Laittaisin aamulla päälle rennot mutta hienostuneet kotivaatteet (varmaan jotain mustaa ja beigeä), keittäisin pannun mustaa teetä ja sitten istuisin katupölystä harmaiden ikkunoiden suodattamassa aamuauringossa filosofisia ajatuksia työstäen.

Jaksoin olla tällä mielikuvalla melkein puoleenpäivään aika tehokas, mutta sitten vauhti herpaantui (johtui varmaan siitä että söin luonaaksi pussinuudeleita enkä vastapäisestä leipomosta haettua rapsakkaa täytettyä patonkia). Lisäksi siellä ullakkoasunnossa olisi vaan joku työhuonenurkkaus eikä kamalalla lattimatolla päällystettyä toimistoa (koitan oppia sanomaan "kirjastohuone").

No, perjantaina uusiksi. Jos koittaisi rymsteerata silloin aamulla sen verran että hinaisi keittiönpöydän olohuoneen puolelle, ja voisi siellä sitten kuvitella olevansa ullakkohuoneiston työnurkkauksessa. Ainakin siellä olisi puulattiat.

Onko teillä koskaan teemapäiviä?

Leipää ja sirkushuveja

2011-02-02T10:00:00.000+01:00

Sadannen(ensimmäisen) blogipostauksen kunniaksi sirkusta, klovneja ja jonglööreitä! Ehdin vielä shöyn kolmanneksi viimeisenä iltana katsomaan Cirque du Soleil'ta himpun verran Brysselin ulkopuolelle. Näkörajapaikoiltakin pääsi haukkomaan henkeään, sen verran hurjia temppuja akrobaatit lavalla - ja ilmassa - tekivät. Minäkin haluaisin osata roikkua niskallani kattokruunusta ja roikottaa jalassani neuvostoliittolaiselta painonnostajalta näyttävää miestä. Muutenkin vaikutti siltä, että kaikki entisen itäblokin olympiatason voimistelijat oli värvätty esitykseen. Viihdettähän tuo Cirque du Soleil on, mutta erinomaisen hyvää sellaista.

hoitopussi

2011-02-01T19:46:00.004+01:00

Lapsi jäi hammasvaivaisena kotiin joten aamupäivällä oli aikaa ommella jyväpussi pieniin vaivoihin. Kankaina erilaisia jämätilkkuja ja pitsiä mummin vanhasta alushameesta josta ei sitten tullutkaan itselle alushametta. Sisällä ohraa, mutta ainakin kaura käy yhtä hyvin. Sitten näitä muutama pakastimeen migreenin ja maailmanlopun helteen varalta, ja pari mikroon laitettavaksi lihassäryn ja kuukautiskipujen hoitamiseen.

Päivän ällötys: jos säilöö omenamehua niin ei kannata käyttää juuri tyhjennyttyä suolakurkkupurkkia. Vaihdoin aamupalasuunnitelmia kun avasin uuden hillopurkin, mutta myöhemmin asiaa tutkittuani epäilen että haju olikin ehkä vain tarttunut kanteen, ja hillo on sittenkin syömäkelpoista (ainakin vähän nuhaisella nenällä).

Kaksi kuvaa...

2011-01-30T17:43:00.004+01:00

...kertovat enemmän kuin 2 000 sanaa. Maalta viikonloppuna haettu vanha ompelukone sai uuden, rakastavan kaupunkilaiskodin.

viimeinen tölkki kaapista ulos

2011-01-29T19:57:00.005+01:00

Muutamassa blogissa on viime aikoina listattu ruokia jotka kuuluvat oman keittiön kulmakiviin ja joita on siis aina kaapissa. Itse inspiroiduin käymään läpi kuiva-ainekaapin koska siellä on vaikka mitä mitkä eivät millään muotoa kuulu ruokavaliomme kulmakiviin.

Siellä oli pahaa suklaa-banaanilevitettä, liian mietoja fetatäytteisiä jalapenoja (miehen mielestä, omasta mielestäni kaikki jalapenot ovat liian tulisia), useampi purkki ananasta (miksi?) ja mooooonta purkkia erilaisia säilyketomaattituotteita (joita kyllä meneekin, mutta ilmeisesti ostamme aina uusia ja pari varastoonkin kun mielessä on tomaattiruokaa).

Viikonlopun tavoite on kokata jotain couscouksesta, pavuista, oliiveista ja etikkapunajuurista (ei välttämättä samassa ruokalajissa) sillä näitäkin löytyi kaapin uumenista.

Olemme jo varsin hyviä käyttämään jääkaapin tähteet kerran viikossa (epäilyttävän pehmeät vihannekset sosekeitoksi, pyttipannua epämääräisistä tähteistä), ja jos nyt sitten saisi petrattua tälläkin saralla.

Viikonlopun löytö on neljä kristallilasia kirpparilta hintaan à 80 senttiä. En osaa päättää ovatko ne vähän liian porvarilliset vai juuri sopivan aristokraattiset. Täytynee vähän kilistellä näistä kaapinsiivousviintä illemmalla ja pohtia tätä lisää.

Naisen parhaat ystävät

2011-01-26T18:08:00.007+01:00

...ovat tietenkin äidin rakkaudella tekemät villasukat. Ja jos kutomisprosessi olisikin ulkoistettu, ovat ne ainakin rakkaudella postitetut, näin ollen tavallistakin lämpimämmät villasukat. Näissä kuljen kotona pitkälle kevääseen, aina siihen asti kunnes paljasjalkakelit alkavat ja kaivan taas lokakuussa esille. Sopivat hameiden, mekkojen, leggingsien, farkkujen ja verkkareiden seuraksi. Pehmeät, lämpöiset ja hengittävät - villasukka ei poistu koskaan muodista.

Tässä viime joulun odotetuin lahja, minimalistisen harmaa sukkapari. Hieman uudenkarhea vielä.

Kaikkein pehmoisin ja lämpöisin pari, soveltuu pitkävartisena erinomaisesti saappaiden alle talvipakkasilla. Suosikkiparini, jos olisi pakko valita.

Viisi vuotta mukana matkannut pari, pohjat alkavat vedellä jo viimeisiään. Tuttu ja turvallinen valinta.

Inhokkiparini, joissa yleensä siivoan tai vien roskat kadulle. Kyseenalainen värivalinta ja epämiellyttävä materiaali, mutta menee paremman puutteessa. Liiallinen lukioaikojen "raitasukkahippityttö" -konnotaatio. Kaverien kanssa kun pidimme lapasenpidikkeitä ja raitasukkia harrastaneita eteerisiä tyttölapsia vähintäänkin epäilyttävinä.

Sisäisen Martan jäljillä

2011-01-25T10:08:00.008+01:00

Kodinkoneiden huolto on yksi keski-ikäisimmistä askareista mitä kotonaan voi harrastaa. Ajatus pyykkikoneen puhdistuksesta oli niin kauhistuttavan aikuinen, että en voinut tehdä sitä viikonloppuna (joka tulee omistaa bileille ja huonolle elämälle), vaan sen sijaan odotin etätyöpäivää (aikuista,vakavahenkistä toimintaa) tämän haasteen toteuttamista varten. Ohjeet löysin mistäpäs muualta kuin Marttaliiton nettisivuilta, joilta aiemmin katsoin neuvot vedenkeittimen kalkinpoistoon (zzz).

Kas näin se käy: otetaan 100 grammaa sitruunahappoa. Löysin pussin aasialaisia tuotteita myyvästä supermarketista alle eurolla.

Tungetaan aine pesuainelokeroon ja pyöräytetään kone kuumimmalla pesuohjelmalla. Sen jälkeen vielä yksi kerta pesuaineen kanssa jotta happojämät lähtevät pois. Koska vesi on täällä todella kalkkista, pitäisi konetta varmaan puhdistaa useamminkin kuin kerran herra ties milloin. Koska käytän ekopuhdistusainetta, jäänee koneeseen kuitenkin vähän vähemmän zeoliitteja ja muita pesuainejäämiä. Marttojen mukaan ekopesuaineet ovat kuitenkin yksi syy ummehtuneisiin pesukoneisiin, ne kun eivät syövytä kaikkea möhnää tieltään.

Kone ei itse asiassa ole minun, vaan se on lainassa ystävältä joka muutti pesukoneelliseen kimppa-asuntoon. Toivon, että hän ei muuta ihan heti pois, sen verran paljon oma pesukone elämää helpottaa. Pesukoneen puhdistus oli kyllä niin aikuinen operaatio, että tarvitsen ainakin sikspäkin olutta poistaakseni sielustani tämän keski-ikäisen olon.

rehelliset villasukat

2011-01-22T17:15:00.006+01:00

Nämä tekeillä olevat villasukat ovat suo, kuokka ja jussi -villasukat. Oikeasti näiden seuraksi ei siis kuulu pikkusievä kukallinen teekuppi (josta on syöty jäätelöä, täysin tarpeetonta ylellisyystuotetta), vaan kolhuinen emalimuki josta ryystetään kitkerää kahvia sokeripalan läpi.

Ennen kahvinkeittämistä puut on haettu -25:n asteen pakkasessa saunan sivulta jalassa nämä villasukat ja vanhat reinot, päällä kauhtainen punaruudullinen metsäntuoksuinen takki. Sitten puu-uunin lämmössä voisi kuivatella kylmässä eteisessä kengistä tulleen lumen kohdanneita villasukkia, samalla sitä vahvaa kahvia hörppien.

Ikävä kyllä rehellinen lanka on tilapäisesti lopussa, joten kaikki tämä odottaa uutta lankalähetystä siskolta. Saattaa olla nämä talvikuukaudet ovat sen verran haasteellisia atlantinylittävälle merenkululle että lähetystä joutuu vielä tovin odottamaan.

(en osaa sanoa millä aikataululla 25:n asteen pakkaset, sauna, puuliesi ja reinot toteutuvat. Miehellä onneksi on semmoinen punaruudullinen takki josta ei puutu kuin se metsäntuoksu).

vanhuuttaan kiiltävä

2011-01-15T19:43:00.003+01:00

Olen satunnaisesti etsiskellyt paikallisista nettirivi-ilmoituksista lapselle syöttötuolia joka oikeastaan on vain korkea tuoli. Nyt sellainen oli tarjolla ihan lähellä, ja vaikka se olikin vähän riistohintainen (30$), niin en kehdannut ruveta tinkaamaan suloisen korealaismummon kanssa joka kertoi saaneensa tuolin aikoinaan omalle tyttärelleen.

Pienen ruuvienkiristelyn ja jalkojen liimauksen jälkeen se on oikein hyvä. Siihen kuuluu myös tarjotin (joka kiinnitetään käsinojien metallipidikkeisiin), mutta se sai mennä kellariin edellisen (myöskin käytettynä ostetun) Ikean syöttötuolin seuraksi.

Eräiden tyttökultien kanssa ollaan mietitty onko ok ostaa koko ajan uutta ja kallista, ja jos on ok niin onko siinä silti mitään järkeä. Jäin miettimään mitä mahtaisin tehdä jos minulla olisi kallis maku, eli jos se lähes kolmen sadan dollarin syöttötuoli olisi ainut mikä miellyttäisi silmää. Tai jos näitä kauniita puisia saisi vain kaupasta ja vain muovihirvityksiä käytettynä. Tuskin silti ostaisin sellaista muovikammotusta (vaikka niitä saisi samalta rivi-ilmoitussivuilta ihan samaan hintaan!). Päätökseni ostaa käytettyä aina kun mahdollista ei siis ole ihan täysin hyveellinen, sillä lähes aina vanha ja kulunut miellyyttää omaa silmää enemmän kuin uusi ja kiiltävä.

Tai ehkä vaan köyhällä maku muuttuu sellaiseksi jota ihan oikeasti voi hankkia kotiinkin (ja ehkä rikkaalla myös)?

Koekaniini kertoo

2011-01-13T13:22:00.005+01:00

Sarin emännöityä menestyksekkäästi blogia uppouduttuani työhönpaluun suohon, on aika palata linjoille ja luoda katse hetkeksi menneeseen. On testitulosten raportoinnin aika.

1) Ushuaïa -ekodödö.

Ei varsinaisesti huono, mutta eipä niin hyväkään. Olo tuntuu siltä, kuin pitäisi olla koko aikaa nuuhkimassa kainaloita vahingon varalta. Tuoksu on jotenkin ummehtunut, ja kellarin haju pahenee vain salilla käydessä. En tykkää. Tungen purkin kuitenkin salilaukkuun ja käytän loppuun kun kerran olen sen ostanut.

2) Suola-oliiviöljymössö kasvojen puhdistukseen.

Olen käyttänyt tätä pari viikkoa iltaisin normipuhdistuksen jälkeen. Öljy imeytyy todella nopeasti kasvoille, tämä yllätti. Iho tuntuu pehmeämmältä ja puhtaammalta ja pikkunäppylät eliminoituvat nopeasti. Ilmeisesti suola kuivattaa/desinfioi näpyt yön aikana. Suosittelen todella lämpimästi meille toipuville iho-ongelmaisille! Hoito tulee myös todella halvaksi, ainekset kun eivät maksa paljon mitään.

Oliiviöljyn osoittautuessa erinomaiseksi tuotteeksi, päätin seuraavaksi testata kookosrasvaa vartalon kosteuttajana. Perästä kuuluu.

takki

2011-01-09T02:59:00.003+01:00

Ostin tämän takin Urban Outfittersin tammialennusmyynneistä vuonna 2005. Viime jouluna miehen mummo hienovaraisesti vihjaisi että hänen joululahjansa minulle on se että voin välipäivinä mennä alennusmyynneistä ostamaan itselleni uuden takin.

Uusi takki löytyi mutta vanha jatkoi kotitakkina - siinä on hyvä juosta pyykkitupaan ja ulkoilla lapsen kanssa vaikkei se ihan enää olekaan kaupunkikelpoinen. Nyt siinä kuitenkin alkaa olla ikilikaa joka ei lähde pesussa, mutta koska mummot eivät koskaan heitä mitään pois niin en minäkään.

Korjasin repsottavan vetoketjun, ompelin löysistyneet napit, ja heitin pesukoneeseen takin seuraksi kellarista löytyneen fuksian punaisen värin rippeet. Ei siitä kovin fuksia tullut (onneksi), joten eiköhän sillä vielä pari talvea ulkoile.

Pipon kudoin koulutuspäivänä kun ei muutakaan puuhaa ollut. Yllättävän moni kanssaopiskelija kyseli projektista tai tuli sanomaan että hienoa että toit kutimen mukanasi. Kyllä mummot ovat nykyään sitten trendikkäitä.

mummo korjaamolla

2011-01-06T03:30:00.003+01:00

Vaatekaapin sivuseinässä roikkuu kassi johon nakkaan vaatteet joista on ratkennut sauma, irronnut nappi tai joihin on mystisesti tullut pieniä reikiä helmaan, mutta jotka luulen voivani vielä pelastaa. Kassi alkoi jo itsekin pullistella saumoistaan, joten oli aika viettää ilta korjaamolla.

Pikainen käynti ompelukaupassa lankavarastoja täydentämässä, pannu kamomillateetä hautumaan ja jotain laatuohjelmaa näytölle (nelosen nettisivuilta voi katsoa Huvilaa&Huussia!), ja siinä neula kädessä vierähtää rattoisasti heti jos toinenkin. Nyt on ihan kuin olisi uusia vaatteita ostanut.

kotikutoista uutta vuotta!

2011-01-01T02:35:00.005+01:00

Eilen kokeilin Meïn neuvoja ja lojuin pitkään tulikuumassa kylvyssä suolaöljynaamio kasvoilla. Ehdottomasti lisää itsensä hoitamista ja varsinkin kylpyjä vuoteen 2011.

Tänään sain kudottua valmiiksi lapsen hupparin, ensimmäisen kutomisprojektini joka ei ole sukka, lapanen, kaulahuivi tai pipo. Se on erittäin kotikutoisen näköinen ja virheitä täynnä. Leivoin myös pipareita ja suunnittelen vieväni huomenna ukko- ja akkapiparin naapuriin mennessäsi kutomistreffeille (naapuri toivoo löytävänsä elämänsä rakkauden, ja ajettelin että pipariloitsu ei ainakaan huononna mahdollisuuksia).

Lisää hyväntahtoisia loitsuja, kutomista ja omien virheiden hyväksymistä vuoteen 2011.

Illalla kestitettiin naapurin eläkeläisrouvaa illallisella (oli meillä juuri kissavahtina) ja mennään varmaan nukkumaan ennen puoltayötä.

Lisää nukkumista vuoteen 2011.

Hyvää uutta vuotta!

Se aika vuodesta

2010-12-31T15:44:00.002+01:00

Uusi vuosi eli Garmisch-Partenkirchenin mäkikisa on taasen käsillä. Tänä vuonna juhlistamme tapahtumaa sivistyneen kuuloisesti Cheese & Wine -dinnerillä. Ystäväpariskunta sai idean, että jokaisen vieraan tulee tuoda mukanaan omalla etu- ja sukunimellä alkavaa juustoa. Siitä sitten sulhon kanssa juustokauppaan ja valitsemaan enemmän tai vähemmän sattumanvaraisia laatuja. Sulho panosti valinnassaan makupuoleen, itse tahdoin mahdollisimman omituisennimisiä juustoja. Yhdestä myyjä kyllä vähän varoitteli, että maku on sitten aika "eksoottinen", mutta en antanut sen pelotella.

Nyt ne kömpäleet lemuavat kuin ruumiit jääkaapin uumenissa. Liekö kukaan on saamassa sen ihmeemmin pusuja myöhemmin tänä iltana kun matka jatkuu jonkun hämäräperäisen deejiikaverin loft-bileisiin. Kuulostaa todella coolilta, mutta voin vakuuttaa että todellisuus on savuntäyteinen ullakkoasunto jossa enemmän tai vähemmän homssuiset muusikonretkut juovat muovipussista kaljaa. Kippis vaan kaikille.

uudenvuodensiivot

2010-12-30T03:13:00.001+01:00

Jokainen itseäänkunnioittava suomalainen tekee joko perusteelliset joulusiivot tai sitten julkisesti ilmoittaa ettei aio tehdä normaalia viikkosiivousta ihmeellisempää puunausta. Itseltäni jäi molemmat tänä vuonna väliin koska päätin vaihtoehtoisesti maata mahataudin kourissa joulunaluspäivät, mutta otin tänään vähän takaisin palattuamme sukujoulunvietosta.

Mielestäni ei ole välttämätöntä siivota itseään hengiltä ennen joulua, mutta silloin tällöin on hyvä tehdä vähän perusteellisempi puunaus. Tänään meillä siis imuroitiin kellarinrappuset ja sohvien alta, pyyhittiin ovenkahvat ja pestiin syöttötuoli kylpyammeessa (ja sitten pestiin kylpyamme).

Lisäksi pesin satoja pyykkikoneellisia pyykkituvassa, mutta kyllä nyt kelpaa ottaa vastaa uusi vuosi puhtaassa tuvassa.

Muumimamman sanoin: tälläisen suursiivouksen jälkeen tunnen itseni aina niin epämiellyttävän jaloksi.

Kotikemisti

2010-12-29T21:42:00.004+01:00

Joulun jälkeinen aika on kulunut jo perinteeksi muodostuneella tavalla flunssassa. Onneksi jääkaapista löytyi sen verran ruokaa että pystyin hautautumaan vällyjen alle kokonaan pariksi päiväksi. Luulen, että kehoni koitti omalta osaltaan viestittää täydellisen tauon tärkeydestä. Ei baarireissuja, ei kuntosalia, ei projekteja: kaipasin ihan vaan olemista.

Eilen lueskelin peiton alta monenlaisia eko- ja elämänmuutosblogeja. Päällimmäisenä jäi mieleen ajatus siitä, että kaiken käyttämäsi kosmetiikan (en tiedä pitäisikö tämän päteä myös ripsiväriin?) pitäisi olla syötävää - siis se mitä laitat ihollesi, voisi mennä myös suustasi alas. Mielestäni tämä on varsin fiksu ajatus, mutta kuinka toteuttaa se käytännössä? Aiemmin Sari mainitsi kosteuttavansa kookosrasvalla, itse olen käyttänyt oliiviöljyä meikinpuhdistukseen. Ekokosmetiikan toimivuus omalla ihollani on rohkaissut jatkamaan luonnonmukaisella tiellä, joten pystyisikö tavanomaisista puhdistusaineista pääsemään kokonaan eroon?

Törmäsin näitä pohtiessani seka- ja rasvaiselle iholle suositeltuun kuorinta/puhdistusvoidereseptiin jota helpompaa ei olekaan. Sekoitetaan yksi osa oliiviöljyä (sattui olemaan vieläpä luomusellaista käsillä) ja yksi osa meri- tai himalajasuolaa. Mukaan puristetaan luraus sitruunan mehua. En muuten tiennyt tätä aiemmin, mutta tavallinen pöytäsuola on ns. prosessoitua suolaa ja monen ekoilijan mielestä sen käyttöä tulisi juuri tästä syystä välttää. Olin hankkinut sattumalta biokaupasta kilon hienojakoista merisuolaa, joka pääsi nyt osaksi kotikosmetiikkakokeilujani. Tein tänään kaksi pientä purnukallista tätä kanarialinnunkeltaista mömmöä, toisen karheammasta suolasta suihkuun ja vartalolle sekä toisen hienommasta rouheesta kasvoja varten.

Netin lukijakokemusten (ei ehkä luotettavin lähde, mutta...) mukaan tämän aineen pitäisi tehdä ihmeitä näppynaamoille ja epätasaiselle iholle. Suoritin iltapesun hieroen hellävaraisesti möhnää kasvoille ja iho tuntui ikäänkuin heräävän, samoin kuin oliiviöljy jättää ihon yllättävän pehmeäksi. Katsotaan kuinka mummon käy.

Kystä kyllä

2010-12-25T15:23:00.012+01:00

Jouluaatto sujui leppoisasti, vaikkakin hurjien keliolosuhteiden keskellä. Kahlasin lumen lävitse lähikauppaan ja ostin ainekset herkkuateriaan, sen jälkeen lukittauduin kotiin. Sulho lähti mummolaan syömään, minä valmistin lohta ja quinoasalaatin. Sitten katsoin maailman parhaan jouluelokuvan Fanny ja Alexander. Kolmen tunnin päästä sulho tuli aukomaan lahjat ja nauttimaan cavaa, yö venyi pitkään ja aamulla ei ollut kiire minnekään. Pukki toi harmaat villasukat ja De Stijl-kirjan. Sulho sai puolestaan kahden tunnin sauna-, hammam- ja hierontahemmottelun spassa allekirjoittaneen seurassa (myönnän että itseänikin tuo hemmottelu hieman houkutti ja saattoi vaikuttaa objektiiviseen päätöksentekoon).

Maailman helpoin lohiherkku

Lohifileitä yksi per nassu
Dijon-sinappia
Auringonkukan-, pinjan-, jne siemeniä

Uuni lämpenemään 200 asteeseen.

Lohi lätkäistään uunivuokaan ja sivellään sinapilla, voi laittaa reilusti. Dijon on sen verran hyvää tavaraa. Päälle ripotellaan siemeniä, annetaan muhia uunissa 25 minuuttia. Resepti löytyi täältä, blogissa on paljon hyviä ja terveellisiä ruokavinkkejä. Oon muuten kerran maistanut bloggaajan suosittelemaa ruohomehua...

Idioottivarma quinoasalaatti

Keitetään quinoaa parin desin verran, kaadetaan kulhoon, lisätään höyrytettyjä broccolinpaloja, valkosipulissa paistettua kesäkurpitsaa, aurinkokuivattuja tomaatteja ja persiljasilppua. Sekoitetaan kaikki yhteen.

Vrolijk kerstfeest!

Hyvä nuuh

2010-12-21T20:32:00.006+01:00

Olen monta kertaa aiemminkin ilmaissut epäilyni hippidödöjä kohtaan. En siksi ettenkö hipeistä tykkäisi, vaan siksi koska liikkuessani hiukankin rivakkaammin, alkaa hiki tursuta kaikista huokosista. Sehän ei ole ladylike jos kainaloissa on Atlantin kokoiset läikät ja en ole varma pysyykö ekotuotteilla koko päivää suihkunraikkaana.

Viimeisimmällä Kruidvat-reissulla voitin demonini ja päätin antaa ekodeolle mahdollisuuden. Vielä en voi siirtyä kristallikiviin vai mitä ne sellaiset kuukivideot ovatkaan, mutta tämä ranskalainen, eksoottisen itämaishenkisesti nimetty Ushuaïa-dödö vaikutti sopivalta yhdistelmältä normideodoranttia ja ekokamaa. Tuote ei sisällä pahoja alumiinisuoloja (onko tämä sana?) ja se on sertifioitu ekotuote jonka ainesosista 10% on luomua. Hintakaan ei poikennut Doveista ja Niveoista. Mutta toimiiko se?

Tähän asti kaikki vaikuttaa lupaavalta. Kainaloläikkiä ei ole näkynyt eikä hiki haise, mutta en ole näiden kahden testipäivän aikana käynyt salillakaan tai suorittanut tuopin nostelua rasittavampia toimia. Mutta tämä haju on vähän hassu. Tuote ei haise pahalle, vaan sellaiselle epämääräiselle hyttysmyrkyn, suitsukkeen ja ekokaupan ominaistuoksun yhdistelmälle. Pitänee kysyä puolueettomalta ulkopuoliselta että haisenko nyt saksalaiselta goahipiltä vai perusneutraalilta. Ehkä nenäni on vain turtunut vuosien saatossa tiettyyn deodoranttien tuoksuun.

(Ostin varmuuden vuoksi myös normirexonaa. Ei vara venettä kaada.)

Paossa pahaa maailmaa

2010-12-19T19:58:00.004+01:00

Lunta turputti reippaanlaisesti. Joku pakotti lähtemään loskan keskelle pahamaineiseen Cureghemiin sunnuntaimarkkinoille etsimään polkupyöriä (!?) Ei näkynyt pyörän pyörää, sen sijaan törmäsin vahingossa myyjään joka kauppasi minikokoisissa häkeissä kanoja, kaneja ja ties mitä. Kaiken muun ankeuden olisin vielä kestänyt - kortteli on aikamoinen kurjuuden keskittymä - mutta lumessa ja sohjossa värjötelleet puolikuolleet eläimet olivat jo vähän liikaa tälläiselle kermatakamuspohjoismaalaiselle.

Tätä traumaa on sitten purettu loppupäivä makaamalla sohvalla kolmen peiton alla ja katsomalla Beverly Hills 90210-dvd-boksin antia. Joku on myös pakotettu valmistamaan (kasvis)illallinen sillä aikaa kun minä pidän kissan kanssa sohvaa lämpimänä. Vaan sitä se elämä täällä on, kaunista ja kamalaa rinta rinnan.

kotitoimisto

2010-12-18T01:56:00.002+01:00

Nyt kun kurssit on ohi voi viimeisiä koulutöitä tehdä kotoa käsin. Kotitoimistossa on monta plussaa, siellä siellä voi

+ juoda teetä paljon kivemmista kupeista kuin koulussa

+ hoitaa totaalijumissa olevaa niskaa pahanhajuisella kiinalaissalvalla

+ juoda glögiä sitten kun ei enää jaksa juoda teetä

+ syödä hävyttömät määrät keksejä

Toisaalta mietin välillä että olenko pöhkö kun vapaaehtoisesti käytän omia resursseja kun toimistokin olisi. Lisäksi joka aamu suunnitellen miten käytän koulumatkoista vapautuvan ajan keskellä päivää joogaamiseen ja parin pyykkikoneellisen pesuun, ja kolmelta iltapäivällä huomaan että puolet sunnitelluista kouluhommista on vielä tekemättä, eikä joogalle ja pyykille ainakaan ole aikaa. Lisäksi rajanvetäminen työ- ja vapaa-ajalle on entistä vaikeampaa jos kotona on kaikki valmiudet tehdä töitä.

Lauantaina kyllä joogaan vaikka mikä olisi. Jos vaikka niskasin sillä vähän vetryisi.

Saapasjalka

2010-12-17T13:42:00.005+01:00

Teenkeittotaukoa toimistolla voi koittaa vaikeuttaa koittamalla ottaa itsestään meidän lifestylebloggaajien pakollisia "päivän asu" -kuvia. Onko niillä kaikilla kotona joku avustaja joka ne kuvat napsii? Ainakaan ne ei käytä toimiston karvalakkimallin pokkaria asukuvauksiin. Mutta tuonne alavartalon suunnalle onnistuin rajaamaan otokseni, joten se riittäköön.

Ihan parhaat talvisaappaat on nämä Chaussée de Charleroin katukirppikseltä viidellä eurolla bongatut vanhukset. Ne on hippusen liian isot, mutta sisään jää näin ollen villasukkien mentävä tila. Alunperin saappaissa oli seitkytlukulaiset kumipohjat. Ne vetelivät viimeisiään, joten suutarisetä vaihtoi sopuhintaan kenkiin uudet pohjat ja putsasi pinnasta parin vuosikymmenen pölyt. Plussaa myös saappaiden lievästä lapikashenkisyydestä! Päällä on muuten alesta bongattu (kunnon mummo ostaa vaan alennusmyyntien aikaan) Nümphin sirkuspellekuosinen mekko jossa on reilusti ylensyöntivaraa mahan kohdalla. Aiheellista näin joulun aikaan kun ravintelikutsuja ilmaantuu joka toiselle illalle.

Pikaruokaa

2010-12-15T19:58:00.005+01:00

Kun ulkona on pimeää, päivät töissä pitkiä ja täynnä puuhaa ja silmissä kirvelee valvottu viikonloppu jonka univelkaa ei ole vieläkään nukuttu pois, on paras ratkaisu ottaa linssipurkki kauniiseen käteen ja tehdä lämmittävä ja rauhoittava keitto. Vartissa valmista, halpaa ja täyttävää sekä takuuherkullista.

Huuhdellaan ja keitetään punaiset linssit suht pehmeiksi, siinä menee kymmenisen minuuttia. Lisätään tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia, kumpaa nyt löytyy. Keitellään vähän lisää ja maustetaan chilimurskalla ja thaimaalaisella kalakastikkeella omaan suuhun sopivan tuliseksi. Parasta keittoa tuli Thaimaasta tuliaisiksi saadulla tappovahvalla mausteseoksella jonka annostuksen kanssa sai olla varovainen, mutta herkkua saa aikaan ihan tavallisellakin chilillä. Mukaan voi heitellä vaikka porkkanoita tai bataatinpaloja jos tykkää sattumista/aineita sattuu löytymään kotoa, nyt ei löytynyt. Sitten vaan vilttien alle keittokulhon kanssa, pakoon kylmää maailmaa.

Smakelijk!