Pikkujoululahja

Ostin itselleni pikkujoululahjaksi kaksi pientä pakettia. Ystävälläni on sisustusliike ja aina siellä käydessäni olen kuolannut noiden Donna Wilsonin pöllökuppien perään. Viime viikolla olin liikkeessä pop-up -kaupan avajaisissa ja siellä ihastuin tuohon Normann Copenhagenin keittiöpyyhekuosiseen astiasarjaan.

Tänään pakotin itseni liikkeelle sohvan pohjalta, tarkoituksena hakea kupit uuteen kotiin. Maksuhetkellä huomasin, että olin unohtanut lompakon kotiin. Onneksi kaveri lupasi että voin käydä maksamassa joskus toiste. Samalla kariutui myös suunnitelma kierroksesta aasiasupermarketissa, sillä valitettavasti en ole kaveriväleissä kaupan kiinalaisten tätien kanssa.

Kuvasta huomaa että olisi ehkä aika siivota pöytää...koittakaa nyt kestää tuo tahra.

glögi ja kudin

Olemme jo ottaneet blogissa esille kynttilät ja kirjat, tässä siis loput marraskuun k-kirjaimet: glögi ja kutominen. Kudon aina omasta päästä ja vapaalla kädellä, ja siinä on se huono puoli että harvoin pääsee alusta loppuun purkamatta. Nämänkin ranteenlämmittimet olivat jo melkein valmiit kun jouduin toteamaan että niistä tulee liian löysät. Keksin sentään ovelasti kutoa niitä yhtä aikaa lankakerän molemmista päistä ettei tarvitse arvuutella milloin ensimmäinen on sen mittainen että toiseen riittää yhtä paljon lankaa.

Täällä on nyt kiitospäivänpaussi koulusta, eli toivottavasti kutomiseen jää vähän normaalia enemmän aikaa. Ehdin jo aloittaa loman hyvin soittamalla aamupäivällä molemmille omille mummeille seitsemän meren taakse.

Lauma kasvaa

Kolmen kynttilänjalan kaveriksi löytyi kirpparilta nuo kaksi suurinta. Pariton lukumäärä luo kuulemma hyvän feng shuin tai jotain sinne päin, joten harmoniassa ollaan edelleen. Kuten huomaatte, olisi taas kynttilänhakureissun aika. Jospa menisi Ikeaan ja hakisi samalla pöntöllisen glögiä.

Kirjakerho

Kaikille fiilistelijöille ja muille henkisille ja fyysisille mummoille lienee tuttu tämä lause: syysiltojen hämärtyessä tekee mieli käpertyä viltin alle lämpimään ja sytytellä kynttilöitä. Me emme jää Pekkaa pahemmaksi! Koska Sari ehti jo kynttilöistä juttelemaankin, annan minä puolestani teille sohvallekäpertymislukuvinkin.

Dimitri Verhulst on Belgian tämänhetkinen kirjailijasensaatio, jonka romaani De helaasheid der dingen on keikkunut bestsellerlistoilla ties kuinka kauan ja josta on ehditty vääntää jo elokuvakin. Mietin pitkään että ostaisinko kirjan ranskan- vai hollanninkielisen version, sillä luen molempia kieliä lähes yhtä sujuvasti. Ranska vei kuitenkin voiton koska löysin sen alkuperäisversiota näppärämmin lähikirjakaupastani. La Mertitude des choses alkaa aika lupaavasti:

C'est vrai que ma tante Rosie était une femme d'une rare beauté et qu'un grand prestige était attaché au fait d'avoir couché avec elle.

Lyhyesti, kirja kertoo lievästi sanottuna omintakeisesta perheestä, johon kuuluu isoäiti, isä, lauma setiä ja pikku Dimitri. Perheen miesten kiinnostuksenkohteita ovat olut ja pyöräily. Mustaa huumoria parhaaseen belgialaiseen tapaan.

Tässä vielä silmäniloksi kapteeni haddockmainen miehenturjake.

De helaasheid der dingen on muuten käännetty suomeksikin, joten käykääpä kurkkaamassa lähimmän jälleenmyyjänne luota. Belgialaisia kirjailijoita ei valitettavasti hirveästi tunneta Suomessa. Verhulstin lisäksi voin suositella Amélie Nothombia, joka on myöskin tummemmaan kerronnan mestari ja jonka kirjoja löytyy myös suomenkielisinä käännöksinä.

Kerta kiellon päälle

Syystuulen tuiverrusta

Off the beaten path

Kuningattaren lomalinnassa nauttimassa järkälemäistä sitruunavoitäytekakkua

Niin hyvää, niin petollista

Skotlannin parhaat vielä neljässä kuvassa. Taivaallisen raikas syysilma aurinkoineen, vaellus luonnon helmassa, jättimäiset voita ja rasvaa tirsuneet ruoka-annokset ja skottiviskiä kokiksella ja ilman.

Mutta voi ja oi, Skotlannin-reissun parhaat otokset löytyisivät matkakumppanin kamerasta. Siellä halaillaan Arthur's Seatia, seistään tuiverruksessa linnanneitona, sovitellaan hassuja hattuja, loikitaan kittanassa hameessa teiniyökerhossa ja vaelletaan ylämaan yössä köyhän naisen Sean Conneryn kannettavana. Kaikki nämä kauniit hetket ovat kirjaimellisesti vain muistoja, sillä matkakumppani kuumaverisenä poikana päätti riisua takkinsa aamuyötaksissa ja jättää sen lojumaan ajoneuvon lattialle - ja samalla meni kamera kuvineen, vaikka raportoimme menetyksen seuraavana päivänä paikallispoliisille. Sniff.

Onpahan ainakin syy uusia reissu mahdollisimman pian, jotta voimme rekonstruoida nuo herkät hetket.

marokkolaisia astioita ja muuta pohjois-afrikkaa

Ostin kesällä pihakirppikseltä tähän sarjaan kuuluvan kulhon, ja pari viikkoa sitten törmäsin kirpparilla isompaan satsiin samaa sarjaa. Pohjassa lukee hand-painted ja made in america, mutta mielestäni ne ovat kovin marokkolaisvaikutteisia.

Tämä kaikki saattoi saada alkunsa siitä kun ostin kesällä divarista Moroccan interiors -kirjan jonka sinisiä mosaiikkeja olen siitä asti ihastellut. Tällä viikolla löysin tämän blogin jossa suomalaismuslimi kuvaa Tunisiaa huikaisevan kauniisti. Eilen mies haki kirjastosta Cairo Time -elokuvan, mutta emme saaneet katsottua sitä teknisistä ongelmista johtuen.

Tuleeko tälle Pohjois-Afrikkaihastukselle loppua ollenkaan?

Ylämailla

Luulenpa että olen löytänyt uuden henkisen kotini.

Viikonloppu hurahti Skotlannissa. En tajunnut miten paljon olen ollut maisemanvaihdoksen tarpeessa ennen kuin istuin pehmeällä nurmella reipashenkisen vaelluksen jälkeen, hymyillen korvasta korvaan ja toistellen matkakumppanilleni jotta "tämä se on vasta elämää".

Kalliokiipeilyn lisäksi matkaohjelmaamme kuului kasino, japanilaista ja intialaista ruokaa, skotlantilainen aamiainen (rasvaa rasvan päällä), paikallisbussiretki, käyskentelyä ja kohtaamisia ystävällisten - joskin vaikeasti ymmärrettävien - paikallisten kanssa. Opinpa senkin, että oikea Wiski on vallan herkullinen juoma. Kaiken tämän ehtii tehdä 72 tunnissa, jos ei nuku välillä laisinkaan.

Kiitos kuuluu myös ihanalle matkakumppanille, joka tykkäsi samoista aktiviteeteista, osasi lukea karttaa ja vippasi viitosen oman matkakassan ehdyttyä.